Hornassa vain lämpöä lääkkeenä

Kello on 23.57, 16.12.2020 aloitellessani tätä kirjoittamista.

Oikeastaan en viitsisi, jaksaisi vaivautua - sairaana - luomaan mitään viihdykettä kenellekään.

Kas, päälakeni kutisee vaihteeksi oikealta puolelta, jonka perään oikealta ohimosta ja takaa vasemmalta sienen saatua yhä enemmän jalansijaa minussa pään kutistessa, vihloessa ja kirvellessä ihan sairaasti otsaonteloistakin. Milloin kutisee vasen, milloin oikea korva ilman, että siellä olisi mitään ylimääräistä vaikkua. Sieni on kutissut taas jopa oikeassa silmäkulmassa ja laittanut silmän vuotamaan yritettyäni hoitaa sitä kolloidisella hopealla, jota olen suihkuttanut suoraan silmiin ja silmäluomelle kostutustippojen lisäksi.

Katsoin äsken, että olen pitänyt foorumikirjoittelusta lähes kuukauden taukoa. Käsittämätöntä, mutta helppoa lopulta kirjoitettuani aamusivuja koko ajan. Joka päivä. Eipä ole päässyt vieroitusoireita kirjoittamisen puutteesta tulemaan. Kun on kirjoittanut rapiat 20 000 liuskaa käsin, niin kuin itse olen parin viime vuosikymmenen aikana tehnyt, tietää kyllä kirjoittaneensa ja harjoitelleensa. Ja sittenkin minua on sensuroitu netissä älyttömistä syistä ihan turhaan oltuani jo yli nelikymppinen lakia kunnioittava ja sitä noudattava kypsä aikuinen ihminen aloitettuani kirjoitusurakkani netissä. - Mutta niinpä vaan voi nonchaleerata ja olla vaivautumatta kirjoittamasta halaistua sanaakaan keskenkasvuisten juppien ylläpitämillä sivustoilla kusen noustua päähän päästyään leikkimään bottiensa kanssa, jotka he ovat valjastaneet poistamaan ihmisten vaivalla kirjoittamia viestejä ihan turhan takia, kun se on niin hienoa muka. "Keskustele vapaasti aiheesta kuin aiheesta", mainostetaan härskisti, mutta sitä ei kerrota, että botit poistavat ne kirjoitukset, vaikkei niissä olisi mitään asiatonta, laitonta tai väärää, touhun ollessa ihan mielivaltaista, ihmismoderaattorien lykätessä lusikkansa vielä siihen soppaan. Ikävä vaan, ettei noin voi jatkua loputtomiin liian monien silmäparien huomattua jo sen meiningin niin, että suosio on alkanut hiipua ja kirjoituksetkin - sen myötä, joka lisättävä vielä jatkaessani tätä kello 3.40 17.12.2020 oikoluettuani juuri äsken edellisen.

Alkaa vaan väsyttää ja kyllästyttääkin sen verran, etten taida jaksaa paneutua aiheeseeni tämän kirjoittamista enempää. Vielä on kirjoitettava aamusivu loppuun aloitettuani sen päivällä surkealla käsialalla, jossa näkyy kaikki se, mitä vuosikausien kärsimys ja jatkuva sairaudessa riutuminen on elämälleni tehnyt vieraiden patogeenien jyllätessä elimistössäni, jonka tunnen etenkin otsaonteloissa sairaana kutinana, kirvelynä ja kalvamisena tai kun reiteni jäytävät borrelioosista tai sydän kirvelee niin kuin se on parina viime päivänä tehnyt muistettuani ottaa vasta päivällä ubikinonia jeesaamaan sydäntäni voimatta käyttää beetasalpaajiakaan enää, borrelioosin pahennettua niin paljon Raynaudin oireyhtymää, josta olen kärsinyt jo lapsesta lähtien. Itse asiassa sänkykin on varustettava taas villapetauspatjalla ja villaisilla tyynynpäällisillä jalkatyynyä myöten, jalkaterienikin alettua täristä sairaasti kylmää tekomateriaalia vasten villasukkien lämmittämättä enää tarpeeksi. Tarvitsisin myös villatäkkini alle isomman ja leveämmän villaneuleen kuin nykyiseni, joka on vaan 85 senttiä leveä mitattuani tänään sen ja neulottu ensimmäisellä neulekoneellani, joka on paksulankakone 115 neulallaan - neulojen määrän ja etäisyyden toisistaan ratkaistessa koukkujen suuruuden ohella, minkälaisella langalla milläkin koneella voi neuloa. Sain kuin ihmeen kaupalla muutama vuosi sitten tilattua Englannista tuon koneen jonkun vanhemman, sairastelevan naisen luopuessa siitä ja jaksettua vieläpä lähettää ison laitteen minulle Suomeen anellessani sitä, jonka jälkeen minulta menikin omin nokkineni kolmisen kuukautta tajuta, katsoa ja tavata englanninkielisistä käyttöohjeista, miten silmukat saa pysymään koneella. Mutta koska koneessa on rajana tuo 115 neulaa, teki mitä tahansa, olen yrittänyt etsiä muitakin vaihtoehtoja. Tänä syksynä tulikin bongattua saksankieliset sivut ja siellä kone, jota voi käyttää sekä ohutlanka- että paksulankakoneena käyttäen vain joka toista neulaa, ollessaan tarpeeksi isoja siihen tarkoitukseen. Kuin ihmeen kaupalla taaskin sain aneltua lähettämään sen jättikokoisen paketin Suomeen, koneen tultua vielä ehjänä perille. Kun noita koneita ei enää valmisteta, se onkin harvinaisuus, josta en tule luopumaan. Mutta tarvitessani muitakin neuleita Hornassa, jossa vain lämpö auttaa, olen alkanut opetella käyttämään saman valmistajan Passap Duomatic -neulekonetta, jossa koukut ovat paljon pienemmät, mutta kone kaksitasoinen tarkoittaen sitä, että koneella voi neuloa tuplaleveitä puolipyöreitä neuleitakin kuten peitteitä, mikäli pääsee vain saloihin käsiksi, mikä on helpommin sanottu kuin tehty testailtuani jo muitakin koneita hieman. Mutta jos kaksitasokoneella saa noin 140 senttiä leveänkin neuleen, kyllähän se kannustaa yrittämään, tai sitten tyydyn Saksasta tilaamaani koneeseen, jonka neuleleveys on 130 senttiä maksimissaan, neuleiden tupatessa vaan vetäytymään ja kutistumaan. Kaikkea ei voi vaan neuloa koneella, jonka takia olen aloittelemassa uuden pipon neulomista käsin löydettyäni siihen aika mukavan mallin ranskalaiselta sivulta, joutuessani tosin neulomaan otsan kohdan kaksinkertaiseksi tarkenematta yksinkertaisella, kun pääni saattaa kalvaa ulkona kylmästä sellaisenkin pipon alla, joka on taitettu otsan kohdalta nelinkertaiseksi, vaikkei olisi edes pakkasta. Kello on nyt 4.43 ja alettuani nukahdella taas on syytä lopettaa.

Jk. 17.12.2020 kello 14.33 oikoluettuani koko pötkön vielä kertaalleen tarkistaessani kaiken koneellisestikin vielä, kuten yleensä. Aikaa on taas kirjoittamiseen mennyt niin kuin aina, kun siihen leikkiin ryhtyy oman selkänahkansa kustannuksella, kirjoitettuani vielä edellisen kello 4.43 jälkeen aamusivuni loppuun, kuten kerroinkin jo edellä. Jos jaksaisin lisätä kirjoitukseeni vielä linkkejäkin joskus, saa nähdä, kirjoitettuani monista asioista niin paljon jo aiemmin. Vaikken ole syönyt vielä mitään, pääni kalvaa parhaillaan kipeästä kohdasta keskeltä päälakea, jota ennen otsasta, ja oikea korvakin on kutissut taas ja nyt vähän ylempää siitä vierestä, ollessaan aika pirullisia oireita vieraiden patogeenien päästessä jylläämään minussa niin, ettei elimistöni ole pystynyt niitä torjumaan, oltuani sairauden armoilla vuosikausia jo aina kohtalokkaasta homeasunnossa asumisesta lähtien romutettuaan immuunipuolustukseni, lääkäreiden kusetuksen pahentaessa vain tilannetta ymmärtämättä sieni-infektioista, saati kroonisesta borrelioosistakaan mitään hornantuutissa, jossa on vain lämpöä lääkkeenä - liian kuumuuden tappaessa niin patogeenit kuin ihmisetkin.

Kello 5.42, 26.12.2020.

Uneni ovat olleet jo toista viikkoa romuna kuten liian usein sitä ennenkin taudin pitäessä pintansa ja aikomatta asettuakaan aloilleen.

Se on kuin kuristusote, joka ei hellitä, vaan löysää välillä vaan, kunnes puristaa yhä lujempaa ja pidempään heikentäen minua koko ajan. Vaikka olisin miten rauhallinen tahansa taudin syleilevässä otteessa, voi olla, ettei se riitä loputtomiin niin kuin mikään ei jatku loputtomiin. Koko ajan sydämeni rasittuu julman valvomisen seurauksena yhä enemmän hakatessaan nytkin raskaasti, kun nukkumisesta ei kipujen takia tule vielä mitään. Sydän on tärkeä sisäelin, jonka reistaileminen voi olla kohtalokasta tilanteessa, jossa rytmihäiriölääkkeetkin ovat olleet jo vuosikausia paitsiossa sairaalloisen palelemisen ja suoranaisen jäätymisen takia niin kuin tässä ja nyt, jolloin yritän lämmittää kaikilla villa- ja alpakkaneuleilla itseäni otettuani kannettavan tietokoneenikin hätiin kivusta vihlovien reisieni päälle kuin lämpöpatteri lämmittämään. Jalkoihini vaihdoin alpakkasukat villasukkien pystymättä taistelemaan helvetillistä jäätämistä vastaan, ollessaan kaiken lisäksi hirveän kivulloistakin. Eikä sydän ole ainoa sisäelin, joka on ollut koetuksella aivan liikaa, aivojenkin ja koko verenkierron saattaessa olla räjähdysaltis yli kymmenen vuoden kärsimysputken jälkeen. - Osoituksena siitä, että tarvitsisin kipeästi unta, nukahdin tässä kirjoittaessani äsken ja sitten taas toistamiseen kellon ollessa 6.23 nyt, kun jossain naapurissa metelöidään ja kolistellaan oikein rajusti niin, että ovet paukkuvat, vaikka on yörauhan aika vielä. Täällä on vaan vähän toisin kuin Hesassa, jossa kiusaajia paijattiin päähän ja meikää kuljetettiin mielenterveyden arvioon valitettuani helvetillisestä metelistä keskellä yötä, jonka vääryyden muistan koko loppuikäni ja tulen kirjoittamaan siitä aina, kun mieleeni tulee, pelkäämättä kuolevaisia psykiatreja, jotka voivat alkaa käyttää valtaa väärin. Kun uskoni ei ole koetuksissa vähentynyt, vaan vahvistunut vain, muistan tässä yhteydessä Jeesuksen sanat, että älkää pelätkö niitä, jotka voivat tappaa ruumiin, vaan pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. - Kylläpä paukkuu nyt naapurissa vaan siihen malliin, että taitaa siitä jo varoitus napsahtaa ellei enemmänkin, jota ei kannattaisi täällä kokeilla yksien saatua jo ihan oikeasti häädön bassomusiikin tärisytettyä koko taloa asunnon muututtua luolaksi, josta ruohonhaju leijaili käytävälle bileistä, joissa käytettiin ties mitä huumeita, kuultuani yhtenä yönä sieltä aivan eläimellistä, sekopäistä huutoa, tehtyään sittemmin tilaa vähän rauhallisemmalle väelle, jolla tuikkii nyt jouluvalot parvekkeella ja ovessa on iso koristesydän.

Voi, voi vaan, kun alkaa väsyttämään liikaa eikä kivut vaan häivy otettuani kipulääkkeenkin jo maksankin alettua rasittua liikaa kaikista dropeista, muistettuani vasta edellispäivänä NAC:n, jonka ottaminen oli jäänyt jo pidemmän aikaa väliin. "-- kun maksa pettää, NAC auttaa eli N-asetyylikysteiini", siteerasin https://tinyurl.com/y4gfyy92 tuolla. Jos pystyisikin nukkumaan vähän, kivut tulevat häiritsemään unta ja naapurien ovien paiskominenkin jatkuessaan, aineiden taitaessa sekoittaa sielläkin jo päätä.