"Vain arkku enää puuttuu!"

Siirry alas

"Vain arkku enää puuttuu!" Empty "Vain arkku enää puuttuu!"

Viesti kirjoittaja Admin La 23 Tammi 2021, 02:46

Rohkenisinko otsikoida viestini noin kuin päästelin suustani tammikuun 16. päivänä oltuani niin kipeä taas, johon palaan myöhemmin, jahka jaksan kirjoittaa enemmän ja muutakin kuin vain aamusivuja käsin, jonka lisäksi pitäisi hoitaa kirjallisesti niin monta muutakin asiaa, joka on kroonisesti sairaana ja puolikuntoisena helpommin sanottu kuin tehty.

Mutta niin kauan tässä taistellaan kuin henki pihisee, ja minähän olen taistelija enteellisesti valitun nimimerkkinikin mukaisesti!

Nupissani ja muualla jatkuvasti tuhojaan tekevän sieni-infektion ohella borrelioosikin iskee vähän väliä pintaan ja nyt taas kuultuani jotain ikävää. Stressin myötä luut alkoivat vihloa ja jäytää reisistä ja piti käydä hörppäämässä tujua rohtojuomaani kaikkia parasiitteja vastaan ja pureskella päälle pari kokonaista neilikkaa jäytämisen jatkuessa niin, että on otettava pari aprikoosinydintäkin spirokeettoja tappamaan. - Huh, etten vaan ottanut liian monta, jauhaessani niitä nyt suussani. Ei se borrelioosikaan mikään pikku sairaus ole voidessaan tappaa ja vammauttaa https://tinyurl.com/y42bops6 ihmisiä ihan oikeasti, aiottuani skannata yhden kuolinilmoituksenkin tänne, jahka jaksan ja ehdin, otsaontelonkin alettua kalvaa hiusrajan kohdalta taas.
Admin
Admin
sanasinko

Viestien lukumäärä : 532
Join date : 17.05.2012

https://web.archive.org/web/20161008123134/http://sanasinko.net/

Takaisin alkuun Siirry alas

"Vain arkku enää puuttuu!" Empty Vs: "Vain arkku enää puuttuu!"

Viesti kirjoittaja Admin To 04 Maalis 2021, 06:51

Admin 17.2.2021 kirjoitti:
"Mutta niin kauan tässä taistellaan kuin henki pihisee, ja minähän olen taistelija enteellisesti valitun nimimerkkinikin mukaisesti," kirjoitan edellä, jonka perään on todettava huomanneeni monen muunkin taistelleen ja pistäneen vastaan - ylivoimaisen vastustajan viedessä lopulta voiton hoidonkin tupatessa olemaan huonoa tai kun sitä ei saa ollenkaan tai ajoissa, ollessaan monissa sairauksissa kohtalokasta. Itsekin tunnen eläväni sairauksien armoilla, joiden kiristysote minusta ei ole höllentynyt kuin vain välillä, puristaessaan hetken kuluttua ihan täysillä taas. Joulukuun loppupuolella alkoi rintakehän kirvelykin sydämen kohdalla ja 27.12.2020 heräsinkin siihen kesken unieni aamulla, alettuani vasta sen jälkeen pohtia, mitä se oikein on, johtuen joko sydämestä tai keuhkoista. Ainakaan kirvely ei mitään lempeää ollut herätessänikin siihen, ja luin aortan pullistumasta, joka alkaa vaivata yhä useampia vanhetessaan ja voidessaan olla kohtalokastakin päästessään repeämään niin kuin entisen naapurini siskolle kävi. Jouduttuani synnyttämään ilman minkäänlaista kivunlievitystä tiedän, miltä tuntuu, kun puuduttamattomat lihat repeävät ja veri alkaa kirvellä kudoksissa... Minulla on kokemusta myös siitä, kun osoituksena aktiivisesta Lymen sairaudesta ja ACA:sta verisuoni hajoaa ja veri vuotaa kudoksiin kirvellen hirveästi. - Ajattelinkin silloin joulun jälkeisenä sunnuntaina, että minun on herätettävä poikani ja puhuttava vakavasti kaikista asioista, sillä jos saisin jonkun kohtauksen puhuminen olisi liian myöhäistä. - Nyt kun tuosta on lähemmäs toista kuukautta, tajusin vasta pari päivää sitten, että vika voikin johtua vasemmassa pohkeessa olevasta laajentuneesta laskimosta, jota ei viitsitty Tampereella tutkiakaan, vaikka vaiva on diagnosoitu jo parikymmentä vuotta sitten ilman, että olisin edes ainoa, jota on kohdeltu arvauslaitoksissa huonosti oltuaan kohtalokasta monille, liian monen asian ollessa Suomessa pielessä Orioninkin vedettyä markkinoilta kuin piruuttaan pois ainoan hepariinivoiteen niin, ettei vanheneva väestö voisi sulattaa hyytymiään sillä, vaan kuolisi pois, sitä ei voi olla ajattelematta. - Mutta totta se on vielä tänä päivänä eikä auttanut kuin etsiä esiin se hepariinigeeli, jota tilasin pari vuotta sitten Saksasta Suomeen ja sivellä sitä vasemman pohkeen lisäksi kuin varmuudeksi myös rintakehään, jos siellä sattuisi joku pieni veritulppa olemaan, ollessaan ihan mahdollista suvussa, jossa niitä on tupannut olemaan, vaikka olenkin käyttänyt jo lähemmäs kolmekymmentä vuotta kalaöljyä päivittäin ja viime vuosina myös asetyylisalisyylihappoa sisäisesti, kun ulkoista hepariinivoidettakaan ei ole enää saanut, vaikka se on ollut minulla reseptillä pysyväislääkityksenä, jota en ole saanut enää vuosiin.

Kello on nyt 7.35 17.2.2021 enkä ole taaskaan nukkunut yhtään vointini romahdettua jälleen.


"kirvely rintakehässä sydämen kohdalta

+++++"

Edellä oma merkintä ja perässä muistiinpanoja Q Padissa videolta, josta tallensin 4.1.2021 One-Tabiinkin https://tinyurl.com/yags32eb lyhyen linkkikoosteen:


"Alzheimeria vastaan :

huperzine

Ginkgo Biloba

vinpocetine

ProMind Complex

St John Wort

NAC"


Oloni ollessa aivan karsea taas tänään 17.2.2021 kello 6.03 ilman, että olisin pystynyt nukkumaan vielä yhtään täristessäni ja vointini romahdettua jälleen - jota tapahtuu yhä useammin - seuraavassa myös jotain aiemmin kirjoittamaani:


"Viikonlopun kivulloisuuteen edellä on lisättävä vielä lonkkasärky, joka iski lauantaina ihmetellessäni myös sitä, miksi vasen lonkka on kipeämpi kuin oikea muistaessani vasta myöhemmin loukanneeni sen nuorena karatessa, johon alkeiskurssi silloin sitten päättyikin, spirokeettojen ja muiden patogeenien loisiessa sitten niissä kipeissä paikoissa."

- 28.12.2020 klo 2.43



"Kello 8.37. Nythän on hyvä hetki kirjoittaa tai sitten ei, kun en ole nukkunut yhtään ja tärisen ja reidet jäytävät borrelioosin päästyä taas pintaan sieni-infektion ja koko helvetin tautiryppään kera, johon ei ole saanut arvauskeskuksesta mitään apua. Olisin tarvinnut vaan niin kipeästi unta ja nukahdinkin, herätäkseni seuraavassa hetkessä tukehtumisen tunteeseen toisen puolen nielusta vaivatessa, jonka jälkeen nukahdin uudestaan ja heräsin uudestaan samaan vastenmieliseen tukehtumisen tunteeseen toisen puolen nielusta vaivatessa, johon en keksinyt muuta lievitystä kuin suihkuttaa kurkkuuni NutriBioticin kurkkusuihketta helpottaessaankin vähän, laittaessaan vaan sairaan vatsani tärisemään, jonka jälkeen unet olivatkin jo menneet - tämän kirjoittamisenkin tuntuessa ylivoimaiselta nyt ilman elimistön tarvitsemaa lepoa, päänkin alettua kutista ja kalvaa taas, kun en pystynyt nukkumaan pipokaan päässäni nyt, tarvittuani sitä öisin otsaonteloiden kalvamista vastaan lääkäreiden jätettyä minut vain tyhjän päälle kärsimään ja odottamaan kuolemaa niin kuin liian monet muut sairastaessaan lääkäreiden nonchaleeraamia tauteja.

Kello on 9.02 nyt eikä tästä kirjoittamisesta tule tällä erää mitään ollessani liian sairas ja väsynyt."

- 9.1.2021



"Kello on 5.25 valvoessani toista yötä putkeen rankan viikon jälkeen, jolloin olen valvonut jo yhden yön aamuun ja käynyt asioilla sen perään ulkona pakkasilmassa kävellen, saaden nukuttua muutaman tunnin vasta iltapäivästä, jonka ohella valvoin toisenkin yön aamuun ja nukuin huonoa stressiunta vain parisen tuntia heräten karseaan oloon.

Tätä valvomista sairauksien takia on koko ajan ja hyvä, jos nukun puolet tai kolmanneksen siitä, mitä pitäisi nukkua pystymättä nukkumaan edes univelkoja välillä pois.

Väsyttää eikä ajatus tahdo kulkea, joka ei ole mikään ihmekään tässä kunnossa, mutta yritän kuvata parilla sanalla ongelmaa, josta en muista juuri ollenkaan kirjoittaneeni alettuani vaan nukahdella koko ajan pystymättä kuitenkaan tässä kunnossa luut vihlovina ja turvonnutta vatsaa myöten tärisevänä nukkumaan otsankin jäytäessä helvetin päästyä valloilleen ties mistä taas ja ehkä monestakin päällekkäisestä asiasta.

Kun taustalla on sieni-infektiota, borrelioosia ja ties mitä, ei tarvita kuin vähän stressiä, jotain muuta tai kaikkia yhdessä sekoittamaan koko pakan uudestaan. Tähän pariin viime yöhön ei tarvittu muuta kuin näennäisesti hyviä luomunaudanlihasuikaleita, joissa oli vielä pari päivää käyttöaikaa pakkauksen ja lihan näyttäessä ihan priimalle - olematta vaan sitä.

- 1.2.2021, klo 5.57 nukahdettuani juuri ja pelättyäni koko tekstin häipyneen joutuessani jatkamaan myöhemmin joskus toisen kerran ollessaan liian raskasta nyt."


Olen koostanut edelle ja laittanut jo aiemmin talteen hajanaisia pätkiä, joita aloin työstämään aamuvarhain keskiviikkona 17.2.2021, puhdin loppuessa jälleen kerran vaan kesken, kun en ollut nukkunut vielä pätkääkään, jolloin koko kirjoittaminen oli jätettävä sikseen.

Myöhemmin samana päivänä lopen väsyneenä, ollessani lähdössä ovesta ulos ja kerättyäni käsiini vielä pari tyhjää juomapulloa, nostin pääni lattianrajasta ylös huomaamatta ollenkaan avonaisen välioven ovenkahvaa, johon törmään nupillani niin, että oikealla puolella otsassani rusahtaa pahasti.

Tiedän heti loukanneeni pahasti pääni, jota alan otsan kohdalta painaa lujasti niin, että verenvuoto vammakohdassa hyytyisi enkä saisi mitään kauheaa mustelmaa. Kävikin kuitenkin päinvastoin, sillä otsaani nousee puolikkaan kananmunainen kokoinen veripallo, verisuonen hajottua oikealta ohimosta juuri siitä kohtaa.

Tapaturmasta on jo reilu kaksi viikkoa eikä otsa ole parantunut vieläkään entiselleen eikä taida parantuakaan saatuani vammakohtaan omituisen koholla olevan luupatin. Päästyäni tuolloin vasta parin päivän kuluttua puolentoista minuutin tt-kuvaan, kuvaani vilaissut radiologi ei nähnyt siinä mitään murtumaa, täytyessään olla väärässä kuultuani omin korvin rusahduksen otsastani, johon on kasvanut kuin koholla oleva luupatti tuon jälkeen.

Mutta mistä halusin tänä yönä kirjoittaa - nukkumatta taaskaan vielä yhtään vatsan alettua täristä jälleen - oli oikeasti se, mitä nyt keskiviikkoaamuna tapahtui, kuinka karsea herätys minulla oli. Minulta alkoi unessa loppua happi keuhkoista ja ajattelin, että tarvitsisin toiset (keuhkot), joilla hengittää, joita minulla ei ollut. Ilman loputtua sitten ikävästi aloin haukkoa henkeäni, johon heräsin ja sitä seuranneeseen yskänpuuskaan. Neurologiset oireeni ovat niin pahoja, ettei siitäkään ole kuin jokunen yö, kun mennessäni nukkumaan heräsin monta kertaa siihen, että sylki valui suupieltäni pitkin alas niin, että jouduin pyyhkimään sitä yhä uudestaan pois. Pystyäkseni näissä oireissani ylipäätään nukahtamaan olen jo vuosikausia turvautunut rentouttavaan musiikkiin, jonka ajastan soimaan hiljaisena taustalla, laitteiden pienennyttyä vaan cd-soittimesta kännykkään, johon olen taltioinut mieleistäni gospelmusiikkia.
Admin
Admin
sanasinko

Viestien lukumäärä : 532
Join date : 17.05.2012

https://web.archive.org/web/20161008123134/http://sanasinko.net/

Takaisin alkuun Siirry alas

"Vain arkku enää puuttuu!" Empty Vs: "Vain arkku enää puuttuu!"

Viesti kirjoittaja Admin Pe 05 Maalis 2021, 03:33

Admin 23.1.2021 kirjoitti:
Ei se borrelioosikaan mikään pikku sairaus ole voidessaan tappaa ja vammauttaa https://tinyurl.com/y42bops6 ihmisiä ihan oikeasti, aiottuani skannata yhden kuolinilmoituksenkin tänne, jahka jaksan ja ehdin, otsaontelonkin alettua kalvaa hiusrajan kohdalta taas.

Edellä sitaatti ketjun ensimmäisestä viestistä istuessani täällä taas kaikkien vällyjen alla selkä tyynyjä ja seinää vasten läppäri sylissäni luettuani kaikkia uutisia, joista osa on aika kuohuttaviakin kommentoituani yhtä https://tinyurl.com/yar3okt3 tuolla ja ajateltuani kaikkea, mistä pitäisi kirjoittaa ja mitä tässä maailmassa pitäisi muuttaa ja kehittää, esimerkiksi poliiseille saada Suomessakin https://yle.fi/uutiset/3-11151802 haalarikamerat jatkuvaan, pakolliseen käyttöön väärinkäytösten kitkemiseksi.

- Mutta ketjun aiheeseen ja sairasteluun liittyen, eipä vaan voi olla ihmettelemättä sitä, kuinka pirullinen sairaus borrelioosi on jo yksistään! Luettuani kaikessa rauhassa uutisia se saatana aktivoitui taas, ja jalkateräni alkoivat jäätää paksujen villasukkien ja kaikkien villapeittojeni alla alettuani myös täristä kauttaaltaan, jonka jälkeen "ystäväni" luusärky veti terävät, pienet poransa esiin ja terävä vihlominen reisissä alkoi taas!

Altavastaajana en voinut muuta kuin pureskella pari aprikoosinydintä, jotka olivat menettäneet jo kitkerän makunsa ja tehonsa, jaksamatta nousta vielä ottamaan rohtouutostani, johon olen lisännyt kryptolepiksen ohella mustaakuminaakin tehotessaan "kaikkeen muuhun paitsi kuolemaan" (Muhammedin mukaan).

Täytän taas kohta vuosia ja olen aina silloin tällöin miettinyt Ilkka Vartiovaaraa, joka kuoli kroonisen borrelioosin uuvuttamana vain 64 vuoden ikäisenä.

Kun jo homeasunto pilasi immuunipuolustukseni, elämä on ollut sen jälkeen pelkkää helvettiä ja sairaudessa rypemistä kaikkine särkyineen ja kipuineen.
Admin
Admin
sanasinko

Viestien lukumäärä : 532
Join date : 17.05.2012

https://web.archive.org/web/20161008123134/http://sanasinko.net/

Takaisin alkuun Siirry alas

"Vain arkku enää puuttuu!" Empty Vs: "Vain arkku enää puuttuu!"

Viesti kirjoittaja Admin Su 14 Maalis 2021, 02:29

Admin 4.3.2021 klo 6.51 kirjoitti:
Admin 17.2.2021 kirjoitti:
"Mutta niin kauan tässä taistellaan kuin henki pihisee, ja minähän olen taistelija enteellisesti valitun nimimerkkinikin mukaisesti," kirjoitan edellä, jonka perään on todettava huomanneeni monen muunkin taistelleen ja pistäneen vastaan - ylivoimaisen vastustajan viedessä lopulta voiton hoidonkin tupatessa olemaan huonoa tai kun sitä ei saa ollenkaan tai ajoissa, ollessaan monissa sairauksissa kohtalokasta. Itsekin tunnen eläväni sairauksien armoilla, joiden kiristysote minusta ei ole höllentynyt kuin vain välillä, puristaessaan hetken kuluttua ihan täysillä taas. Joulukuun loppupuolella alkoi rintakehän kirvelykin sydämen kohdalla ja 27.12.2020 heräsinkin siihen kesken unieni aamulla, alettuani vasta sen jälkeen pohtia, mitä se oikein on, johtuen joko sydämestä tai keuhkoista. Ainakaan kirvely ei mitään lempeää ollut herätessänikin siihen, ja luin aortan pullistumasta, joka alkaa vaivata yhä useampia vanhetessaan ja voidessaan olla kohtalokastakin päästessään repeämään niin kuin entisen naapurini siskolle kävi. Jouduttuani synnyttämään ilman minkäänlaista kivunlievitystä tiedän, miltä tuntuu, kun puuduttamattomat lihat repeävät ja veri alkaa kirvellä kudoksissa... Minulla on kokemusta myös siitä, kun osoituksena aktiivisesta Lymen sairaudesta ja ACA:sta verisuoni hajoaa ja veri vuotaa kudoksiin kirvellen hirveästi. - Ajattelinkin silloin joulun jälkeisenä sunnuntaina, että minun on herätettävä poikani ja puhuttava vakavasti kaikista asioista, sillä jos saisin jonkun kohtauksen puhuminen olisi liian myöhäistä. - Nyt kun tuosta on lähemmäs toista kuukautta, tajusin vasta pari päivää sitten, että vika voikin johtua vasemmassa pohkeessa olevasta laajentuneesta laskimosta, jota ei viitsitty Tampereella tutkiakaan, vaikka vaiva on diagnosoitu jo parikymmentä vuotta sitten ilman, että olisin edes ainoa, jota on kohdeltu arvauslaitoksissa huonosti oltuaan kohtalokasta monille, liian monen asian ollessa Suomessa pielessä Orioninkin vedettyä markkinoilta kuin piruuttaan pois ainoan hepariinivoiteen niin, ettei vanheneva väestö voisi sulattaa hyytymiään sillä, vaan kuolisi pois, sitä ei voi olla ajattelematta. - Mutta totta se on vielä tänä päivänä eikä auttanut kuin etsiä esiin se hepariinigeeli, jota tilasin pari vuotta sitten Saksasta Suomeen ja sivellä sitä vasemman pohkeen lisäksi kuin varmuudeksi myös rintakehään, jos siellä sattuisi joku pieni veritulppa olemaan, ollessaan ihan mahdollista suvussa, jossa niitä on tupannut olemaan, vaikka olenkin käyttänyt jo lähemmäs kolmekymmentä vuotta kalaöljyä päivittäin ja viime vuosina myös asetyylisalisyylihappoa sisäisesti, kun ulkoista hepariinivoidettakaan ei ole enää saanut, vaikka se on ollut minulla reseptillä pysyväislääkityksenä, jota en ole saanut enää vuosiin.

Kello on nyt 7.35 17.2.2021 enkä ole taaskaan nukkunut yhtään vointini romahdettua jälleen.


"kirvely rintakehässä sydämen kohdalta

+++++"

Edellä oma merkintä ja perässä muistiinpanoja Q Padissa videolta, josta tallensin 4.1.2021 One-Tabiinkin https://tinyurl.com/yags32eb lyhyen linkkikoosteen:


"Alzheimeria vastaan :

huperzine

Ginkgo Biloba

vinpocetine

ProMind Complex

St John Wort

NAC"


Oloni ollessa aivan karsea taas tänään 17.2.2021 kello 6.03 ilman, että olisin pystynyt nukkumaan vielä yhtään täristessäni ja vointini romahdettua jälleen - jota tapahtuu yhä useammin - seuraavassa myös jotain aiemmin kirjoittamaani:


"Viikonlopun kivulloisuuteen edellä on lisättävä vielä lonkkasärky, joka iski lauantaina ihmetellessäni myös sitä, miksi vasen lonkka on kipeämpi kuin oikea muistaessani vasta myöhemmin loukanneeni sen nuorena karatessa, johon alkeiskurssi silloin sitten päättyikin, spirokeettojen ja muiden patogeenien loisiessa sitten niissä kipeissä paikoissa."

- 28.12.2020 klo 2.43



"Kello 8.37. Nythän on hyvä hetki kirjoittaa tai sitten ei, kun en ole nukkunut yhtään ja tärisen ja reidet jäytävät borrelioosin päästyä taas pintaan sieni-infektion ja koko helvetin tautiryppään kera, johon ei ole saanut arvauskeskuksesta mitään apua. Olisin tarvinnut vaan niin kipeästi unta ja nukahdinkin, herätäkseni seuraavassa hetkessä tukehtumisen tunteeseen toisen puolen nielusta vaivatessa, jonka jälkeen nukahdin uudestaan ja heräsin uudestaan samaan vastenmieliseen tukehtumisen tunteeseen toisen puolen nielusta vaivatessa, johon en keksinyt muuta lievitystä kuin suihkuttaa kurkkuuni NutriBioticin kurkkusuihketta helpottaessaankin vähän, laittaessaan vaan sairaan vatsani tärisemään, jonka jälkeen unet olivatkin jo menneet - tämän kirjoittamisenkin tuntuessa ylivoimaiselta nyt ilman elimistön tarvitsemaa lepoa, päänkin alettua kutista ja kalvaa taas, kun en pystynyt nukkumaan pipokaan päässäni nyt, tarvittuani sitä öisin otsaonteloiden kalvamista vastaan lääkäreiden jätettyä minut vain tyhjän päälle kärsimään ja odottamaan kuolemaa niin kuin liian monet muut sairastaessaan lääkäreiden nonchaleeraamia tauteja.

Kello on 9.02 nyt eikä tästä kirjoittamisesta tule tällä erää mitään ollessani liian sairas ja väsynyt."

- 9.1.2021



"Kello on 5.25 valvoessani toista yötä putkeen rankan viikon jälkeen, jolloin olen valvonut jo yhden yön aamuun ja käynyt asioilla sen perään ulkona pakkasilmassa kävellen, saaden nukuttua muutaman tunnin vasta iltapäivästä, jonka ohella valvoin toisenkin yön aamuun ja nukuin huonoa stressiunta vain parisen tuntia heräten karseaan oloon.

Tätä valvomista sairauksien takia on koko ajan ja hyvä, jos nukun puolet tai kolmanneksen siitä, mitä pitäisi nukkua pystymättä nukkumaan edes univelkoja välillä pois.

Väsyttää eikä ajatus tahdo kulkea, joka ei ole mikään ihmekään tässä kunnossa, mutta yritän kuvata parilla sanalla ongelmaa, josta en muista juuri ollenkaan kirjoittaneeni alettuani vaan nukahdella koko ajan pystymättä kuitenkaan tässä kunnossa luut vihlovina ja turvonnutta vatsaa myöten tärisevänä nukkumaan otsankin jäytäessä helvetin päästyä valloilleen ties mistä taas ja ehkä monestakin päällekkäisestä asiasta.

Kun taustalla on sieni-infektiota, borrelioosia ja ties mitä, ei tarvita kuin vähän stressiä, jotain muuta tai kaikkia yhdessä sekoittamaan koko pakan uudestaan. Tähän pariin viime yöhön ei tarvittu muuta kuin näennäisesti hyviä luomunaudanlihasuikaleita, joissa oli vielä pari päivää käyttöaikaa pakkauksen ja lihan näyttäessä ihan priimalle - olematta vaan sitä.

- 1.2.2021, klo 5.57 nukahdettuani juuri ja pelättyäni koko tekstin häipyneen joutuessani jatkamaan myöhemmin joskus toisen kerran ollessaan liian raskasta nyt."


Olen koostanut edelle ja laittanut jo aiemmin talteen hajanaisia pätkiä, joita aloin työstämään aamuvarhain keskiviikkona 17.2.2021, puhdin loppuessa jälleen kerran vaan kesken, kun en ollut nukkunut vielä pätkääkään, jolloin koko kirjoittaminen oli jätettävä sikseen.

Myöhemmin samana päivänä lopen väsyneenä, ollessani lähdössä ovesta ulos ja kerättyäni käsiini vielä pari tyhjää juomapulloa, nostin pääni lattianrajasta ylös huomaamatta ollenkaan avonaisen välioven ovenkahvaa, johon törmään nupillani niin, että oikealla puolella otsassani rusahtaa pahasti.

Tiedän heti loukanneeni pahasti pääni, jota alan otsan kohdalta painaa lujasti niin, että verenvuoto vammakohdassa hyytyisi enkä saisi mitään kauheaa mustelmaa. Kävikin kuitenkin päinvastoin, sillä otsaani nousee puolikkaan kananmunainen kokoinen veripallo, verisuonen hajottua oikealta ohimosta juuri siitä kohtaa.

Tapaturmasta on jo reilu kaksi viikkoa eikä otsa ole parantunut vieläkään entiselleen eikä taida parantuakaan saatuani vammakohtaan omituisen koholla olevan luupatin. Päästyäni tuolloin vasta parin päivän kuluttua puolentoista minuutin tt-kuvaan, kuvaani vilaissut radiologi ei nähnyt siinä mitään murtumaa, täytyessään olla väärässä kuultuani omin korvin rusahduksen otsastani, johon on kasvanut kuin koholla oleva luupatti tuon jälkeen.

Mutta mistä halusin tänä yönä kirjoittaa - nukkumatta taaskaan vielä yhtään vatsan alettua täristä jälleen - oli oikeasti se, mitä nyt keskiviikkoaamuna tapahtui, kuinka karsea herätys minulla oli. Minulta alkoi unessa loppua happi keuhkoista ja ajattelin, että tarvitsisin toiset (keuhkot), joilla hengittää, joita minulla ei ollut. Ilman loputtua sitten ikävästi aloin haukkoa henkeäni, johon heräsin ja sitä seuranneeseen yskänpuuskaan. Neurologiset oireeni ovat niin pahoja, ettei siitäkään ole kuin jokunen yö, kun mennessäni nukkumaan heräsin monta kertaa siihen, että sylki valui suupieltäni pitkin alas niin, että jouduin pyyhkimään sitä yhä uudestaan pois. Pystyäkseni näissä oireissani ylipäätään nukahtamaan olen jo vuosikausia turvautunut rentouttavaan musiikkiin, jonka ajastan soimaan hiljaisena taustalla, laitteiden pienennyttyä vaan cd-soittimesta kännykkään, johon olen taltioinut mieleistäni gospelmusiikkia.

Edellisen kirjoittamisesta 4.3.2021 jälkeen ei ehtinyt kulua kuin pari tai muutama päivä, niin silmissäni sumeni yhtenä yönä niin, että näin pelkkää usvaa vaan silmissäni, käänsin päätäni sitten mihin suuntaan tahansa. Sairauskohtauksen saavat ihmiset pyrkivät nousemaan ylös sijoiltaan ja niin minäkin nyt tuolloin ja sykekin nousi vähän ihmeteltyäni, että mitä nyt. Pakotin itseni kuitenkin takaisin alas istumaan sänkyyn, sairastaessani oman onneni nojassa näitä tauteja, kirjaten tuon kuitenkin päivän pari viiveellä aamusivuihini kohtauksen toistuttua muistaakseni jo seuraavana yönä parikin kertaa.

Valvottuani 17.2.2021 aamuun, kuten edellä kirjoitan, loukkasin sen jälkeen pääni niin, että otsaontelon kohdalla rusahti. Vaikka veri vuoti ihon alla vielä toista viikkoa tuon jälkeen, tt-kuvassa ei näkynyt muka mitään tai ei osattu katsoa oikein, sillä vammakohtaan on kasvanut kova patti tai rustottuma luun murruttua, niin uskallan väittää kuultuani omin korvin sen rusahduksen sairauksien rasittaman luustoni olematta enää mitenkään vahvaa ja vammakohdan särkiessä aika ajoin edelleen.

Terveystilanteeni edellyttäisi oikein kunnon tutkimuksia, johon ei ole ollut toistaiseksi voimia eikä realistisia mahdollisuuksia jossain vartin ajassa jonkun tk-lääkärin vastaanotolla arvauskeskuksessa. Siitä on nyt yli kymmenen vuotta, kun kirjoitin äitini lääkärille joistain käytännön asioista ja hän vastasi minulle saatuaan äidiltäni luvan kommentoida hoitoaan. Sen jälkeen yhteys katkesi kokonaan ja tuo lääkäri on voinut ihmetellä, miksei minusta ole kuulunut enää pihaustakaan tuon alun jälkeen, yli kymmenen vuotta sitten. Mielessäni on ollut kertoa, mitä on tapahtunut, mutten ole jaksanut. Ehkä linkitänkin vaan näihin lukuisiin kirjoituksiini netissä, niin ymmärtää paremmin, mitä homeasunnossa sairastuminen merkitsee ihmisille ja ne kaikki muut sairaudet vielä siihen päälle. Kun silloin jo yli kymmenen vuotta sitten puheeksi tuli punkinpuremat ilman, että itse olisin potenut sitä helvetintautia vielä, kyseinen lääkäri kertoi määräävänsä erittäin herkästi borrelioositestiin, mikäli on nivelvaivaa ja muuta epämääräistä. Ajattelin vaan, että siinähän voisi olla minunkin lääkärini, vaikka onkin vähän etäämpänä, mutta saapi nähdä, miten tässä lopulta käy sairauksien edetessä tilanteessa, jossa ei edes borrelioosia nujerreta yhdellä antibiootilla ollessaan paljon pahempi, monimuotoisempi ja tappava tauti niin kuin monet muutkin, koronan olematta ainoa ihmisiä nujertava sairaus.

Takana on päivä, jolloin vointini romahti taas saatuani sisällä omassa kotonani vain vähän "kylmää" yöllä, kun en ollut koko aikaa paksujen peittojeni alla, joista huolimatta voin palella sairaasti, jalkaterieni jäätäessä vällyjen alla paraikaakin. Kun viime yönä pääsin sitten lopulta nukkumaan, uni ei lopulta tullut täristessäni kylmän jäytäessä niin, että oli noustava ja laitettava alpakkasukat jalkaan, jonka jälkeenkin kärsin vielä kylmästä ja lonkkiani jäyti nähdessäni torkkuessani painajaisia, joita olen nähnyt ennenkin - "mukavia" leikkauspainajaisia oltuani nyt jossain toimistossa, jossa minua valmisteltiin leikkaukseen, vaikka olin syönyt Disperiniä ja kalaöljyä, jotka voisivat laittaa veren vuotamaan.

Heräsin siihen painajaiseen, jota en halunnut katsoa enempää ja olin koko päivän hirveän väsynyt niin, että piti levätäkin välillä joulukuun lopulla alkaneen vaivan vaivattua nytkin ja sydämen kirveltyä taas.

- Kello on nyt 2.28 jo alkaessani nukahdella taas, jaksamatta oikolukeakaan edellistä kokonaan.

Jk. Tajunnantaso on muuttunut varsinkin öisin, se ei ole ollut enää pitkään aikaan normaali.
Admin
Admin
sanasinko

Viestien lukumäärä : 532
Join date : 17.05.2012

https://web.archive.org/web/20161008123134/http://sanasinko.net/

Takaisin alkuun Siirry alas

"Vain arkku enää puuttuu!" Empty Vs: "Vain arkku enää puuttuu!"

Viesti kirjoittaja Admin Su 28 Maalis 2021, 19:23

Admin 14.3.2021 klo 2.29 kirjoitti:
Admin 4.3.2021 klo 6.51 kirjoitti:
Admin 17.2.2021 kirjoitti:
"Mutta niin kauan tässä taistellaan kuin henki pihisee, ja minähän olen taistelija enteellisesti valitun nimimerkkinikin mukaisesti," kirjoitan edellä, jonka perään on todettava huomanneeni monen muunkin taistelleen ja pistäneen vastaan - ylivoimaisen vastustajan viedessä lopulta voiton hoidonkin tupatessa olemaan huonoa tai kun sitä ei saa ollenkaan tai ajoissa, ollessaan monissa sairauksissa kohtalokasta. Itsekin tunnen eläväni sairauksien armoilla, joiden kiristysote minusta ei ole höllentynyt kuin vain välillä, puristaessaan hetken kuluttua ihan täysillä taas. Joulukuun loppupuolella alkoi rintakehän kirvelykin sydämen kohdalla ja 27.12.2020 heräsinkin siihen kesken unieni aamulla, alettuani vasta sen jälkeen pohtia, mitä se oikein on, johtuen joko sydämestä tai keuhkoista. Ainakaan kirvely ei mitään lempeää ollut herätessänikin siihen, ja luin aortan pullistumasta, joka alkaa vaivata yhä useampia vanhetessaan ja voidessaan olla kohtalokastakin päästessään repeämään niin kuin entisen naapurini siskolle kävi. Jouduttuani synnyttämään ilman minkäänlaista kivunlievitystä tiedän, miltä tuntuu, kun puuduttamattomat lihat repeävät ja veri alkaa kirvellä kudoksissa... Minulla on kokemusta myös siitä, kun osoituksena aktiivisesta Lymen sairaudesta ja ACA:sta verisuoni hajoaa ja veri vuotaa kudoksiin kirvellen hirveästi. - Ajattelinkin silloin joulun jälkeisenä sunnuntaina, että minun on herätettävä poikani ja puhuttava vakavasti kaikista asioista, sillä jos saisin jonkun kohtauksen puhuminen olisi liian myöhäistä. - Nyt kun tuosta on lähemmäs toista kuukautta, tajusin vasta pari päivää sitten, että vika voikin johtua vasemmassa pohkeessa olevasta laajentuneesta laskimosta, jota ei viitsitty Tampereella tutkiakaan, vaikka vaiva on diagnosoitu jo parikymmentä vuotta sitten ilman, että olisin edes ainoa, jota on kohdeltu arvauslaitoksissa huonosti oltuaan kohtalokasta monille, liian monen asian ollessa Suomessa pielessä Orioninkin vedettyä markkinoilta kuin piruuttaan pois ainoan hepariinivoiteen niin, ettei vanheneva väestö voisi sulattaa hyytymiään sillä, vaan kuolisi pois, sitä ei voi olla ajattelematta. - Mutta totta se on vielä tänä päivänä eikä auttanut kuin etsiä esiin se hepariinigeeli, jota tilasin pari vuotta sitten Saksasta Suomeen ja sivellä sitä vasemman pohkeen lisäksi kuin varmuudeksi myös rintakehään, jos siellä sattuisi joku pieni veritulppa olemaan, ollessaan ihan mahdollista suvussa, jossa niitä on tupannut olemaan, vaikka olenkin käyttänyt jo lähemmäs kolmekymmentä vuotta kalaöljyä päivittäin ja viime vuosina myös asetyylisalisyylihappoa sisäisesti, kun ulkoista hepariinivoidettakaan ei ole enää saanut, vaikka se on ollut minulla reseptillä pysyväislääkityksenä, jota en ole saanut enää vuosiin.

Kello on nyt 7.35 17.2.2021 enkä ole taaskaan nukkunut yhtään vointini romahdettua jälleen.


"kirvely rintakehässä sydämen kohdalta

+++++"

Edellä oma merkintä ja perässä muistiinpanoja Q Padissa videolta, josta tallensin 4.1.2021 One-Tabiinkin https://tinyurl.com/yags32eb lyhyen linkkikoosteen:


"Alzheimeria vastaan :

huperzine

Ginkgo Biloba

vinpocetine

ProMind Complex

St John Wort

NAC"


Oloni ollessa aivan karsea taas tänään 17.2.2021 kello 6.03 ilman, että olisin pystynyt nukkumaan vielä yhtään täristessäni ja vointini romahdettua jälleen - jota tapahtuu yhä useammin - seuraavassa myös jotain aiemmin kirjoittamaani:


"Viikonlopun kivulloisuuteen edellä on lisättävä vielä lonkkasärky, joka iski lauantaina ihmetellessäni myös sitä, miksi vasen lonkka on kipeämpi kuin oikea muistaessani vasta myöhemmin loukanneeni sen nuorena karatessa, johon alkeiskurssi silloin sitten päättyikin, spirokeettojen ja muiden patogeenien loisiessa sitten niissä kipeissä paikoissa."

- 28.12.2020 klo 2.43



"Kello 8.37. Nythän on hyvä hetki kirjoittaa tai sitten ei, kun en ole nukkunut yhtään ja tärisen ja reidet jäytävät borrelioosin päästyä taas pintaan sieni-infektion ja koko helvetin tautiryppään kera, johon ei ole saanut arvauskeskuksesta mitään apua. Olisin tarvinnut vaan niin kipeästi unta ja nukahdinkin, herätäkseni seuraavassa hetkessä tukehtumisen tunteeseen toisen puolen nielusta vaivatessa, jonka jälkeen nukahdin uudestaan ja heräsin uudestaan samaan vastenmieliseen tukehtumisen tunteeseen toisen puolen nielusta vaivatessa, johon en keksinyt muuta lievitystä kuin suihkuttaa kurkkuuni NutriBioticin kurkkusuihketta helpottaessaankin vähän, laittaessaan vaan sairaan vatsani tärisemään, jonka jälkeen unet olivatkin jo menneet - tämän kirjoittamisenkin tuntuessa ylivoimaiselta nyt ilman elimistön tarvitsemaa lepoa, päänkin alettua kutista ja kalvaa taas, kun en pystynyt nukkumaan pipokaan päässäni nyt, tarvittuani sitä öisin otsaonteloiden kalvamista vastaan lääkäreiden jätettyä minut vain tyhjän päälle kärsimään ja odottamaan kuolemaa niin kuin liian monet muut sairastaessaan lääkäreiden nonchaleeraamia tauteja.

Kello on 9.02 nyt eikä tästä kirjoittamisesta tule tällä erää mitään ollessani liian sairas ja väsynyt."

- 9.1.2021



"Kello on 5.25 valvoessani toista yötä putkeen rankan viikon jälkeen, jolloin olen valvonut jo yhden yön aamuun ja käynyt asioilla sen perään ulkona pakkasilmassa kävellen, saaden nukuttua muutaman tunnin vasta iltapäivästä, jonka ohella valvoin toisenkin yön aamuun ja nukuin huonoa stressiunta vain parisen tuntia heräten karseaan oloon.

Tätä valvomista sairauksien takia on koko ajan ja hyvä, jos nukun puolet tai kolmanneksen siitä, mitä pitäisi nukkua pystymättä nukkumaan edes univelkoja välillä pois.

Väsyttää eikä ajatus tahdo kulkea, joka ei ole mikään ihmekään tässä kunnossa, mutta yritän kuvata parilla sanalla ongelmaa, josta en muista juuri ollenkaan kirjoittaneeni alettuani vaan nukahdella koko ajan pystymättä kuitenkaan tässä kunnossa luut vihlovina ja turvonnutta vatsaa myöten tärisevänä nukkumaan otsankin jäytäessä helvetin päästyä valloilleen ties mistä taas ja ehkä monestakin päällekkäisestä asiasta.

Kun taustalla on sieni-infektiota, borrelioosia ja ties mitä, ei tarvita kuin vähän stressiä, jotain muuta tai kaikkia yhdessä sekoittamaan koko pakan uudestaan. Tähän pariin viime yöhön ei tarvittu muuta kuin näennäisesti hyviä luomunaudanlihasuikaleita, joissa oli vielä pari päivää käyttöaikaa pakkauksen ja lihan näyttäessä ihan priimalle - olematta vaan sitä.

- 1.2.2021, klo 5.57 nukahdettuani juuri ja pelättyäni koko tekstin häipyneen joutuessani jatkamaan myöhemmin joskus toisen kerran ollessaan liian raskasta nyt."


Olen koostanut edelle ja laittanut jo aiemmin talteen hajanaisia pätkiä, joita aloin työstämään aamuvarhain keskiviikkona 17.2.2021, puhdin loppuessa jälleen kerran vaan kesken, kun en ollut nukkunut vielä pätkääkään, jolloin koko kirjoittaminen oli jätettävä sikseen.

Myöhemmin samana päivänä lopen väsyneenä, ollessani lähdössä ovesta ulos ja kerättyäni käsiini vielä pari tyhjää juomapulloa, nostin pääni lattianrajasta ylös huomaamatta ollenkaan avonaisen välioven ovenkahvaa, johon törmään nupillani niin, että oikealla puolella otsassani rusahtaa pahasti.

Tiedän heti loukanneeni pahasti pääni, jota alan otsan kohdalta painaa lujasti niin, että verenvuoto vammakohdassa hyytyisi enkä saisi mitään kauheaa mustelmaa. Kävikin kuitenkin päinvastoin, sillä otsaani nousee puolikkaan kananmunainen kokoinen veripallo, verisuonen hajottua oikealta ohimosta juuri siitä kohtaa.

Tapaturmasta on jo reilu kaksi viikkoa eikä otsa ole parantunut vieläkään entiselleen eikä taida parantuakaan saatuani vammakohtaan omituisen koholla olevan luupatin. Päästyäni tuolloin vasta parin päivän kuluttua puolentoista minuutin tt-kuvaan, kuvaani vilaissut radiologi ei nähnyt siinä mitään murtumaa, täytyessään olla väärässä kuultuani omin korvin rusahduksen otsastani, johon on kasvanut kuin koholla oleva luupatti tuon jälkeen.

Mutta mistä halusin tänä yönä kirjoittaa - nukkumatta taaskaan vielä yhtään vatsan alettua täristä jälleen - oli oikeasti se, mitä nyt keskiviikkoaamuna tapahtui, kuinka karsea herätys minulla oli. Minulta alkoi unessa loppua happi keuhkoista ja ajattelin, että tarvitsisin toiset (keuhkot), joilla hengittää, joita minulla ei ollut. Ilman loputtua sitten ikävästi aloin haukkoa henkeäni, johon heräsin ja sitä seuranneeseen yskänpuuskaan. Neurologiset oireeni ovat niin pahoja, ettei siitäkään ole kuin jokunen yö, kun mennessäni nukkumaan heräsin monta kertaa siihen, että sylki valui suupieltäni pitkin alas niin, että jouduin pyyhkimään sitä yhä uudestaan pois. Pystyäkseni näissä oireissani ylipäätään nukahtamaan olen jo vuosikausia turvautunut rentouttavaan musiikkiin, jonka ajastan soimaan hiljaisena taustalla, laitteiden pienennyttyä vaan cd-soittimesta kännykkään, johon olen taltioinut mieleistäni gospelmusiikkia.

Edellisen kirjoittamisesta 4.3.2021 jälkeen ei ehtinyt kulua kuin pari tai muutama päivä, niin silmissäni sumeni yhtenä yönä niin, että näin pelkkää usvaa vaan silmissäni, käänsin päätäni sitten mihin suuntaan tahansa. Sairauskohtauksen saavat ihmiset pyrkivät nousemaan ylös sijoiltaan ja niin minäkin nyt tuolloin ja sykekin nousi vähän ihmeteltyäni, että mitä nyt. Pakotin itseni kuitenkin takaisin alas istumaan sänkyyn, sairastaessani oman onneni nojassa näitä tauteja, kirjaten tuon kuitenkin päivän pari viiveellä aamusivuihini kohtauksen toistuttua muistaakseni jo seuraavana yönä parikin kertaa.

Valvottuani 17.2.2021 aamuun, kuten edellä kirjoitan, loukkasin sen jälkeen pääni niin, että otsaontelon kohdalla rusahti. Vaikka veri vuoti ihon alla vielä toista viikkoa tuon jälkeen, tt-kuvassa ei näkynyt muka mitään tai ei osattu katsoa oikein, sillä vammakohtaan on kasvanut kova patti tai rustottuma luun murruttua, niin uskallan väittää kuultuani omin korvin sen rusahduksen sairauksien rasittaman luustoni olematta enää mitenkään vahvaa ja vammakohdan särkiessä aika ajoin edelleen.

Terveystilanteeni edellyttäisi oikein kunnon tutkimuksia, johon ei ole ollut toistaiseksi voimia eikä realistisia mahdollisuuksia jossain vartin ajassa jonkun tk-lääkärin vastaanotolla arvauskeskuksessa. Siitä on nyt yli kymmenen vuotta, kun kirjoitin äitini lääkärille joistain käytännön asioista ja hän vastasi minulle saatuaan äidiltäni luvan kommentoida hoitoaan. Sen jälkeen yhteys katkesi kokonaan ja tuo lääkäri on voinut ihmetellä, miksei minusta ole kuulunut enää pihaustakaan tuon alun jälkeen, yli kymmenen vuotta sitten. Mielessäni on ollut kertoa, mitä on tapahtunut, mutten ole jaksanut. Ehkä linkitänkin vaan näihin lukuisiin kirjoituksiini netissä, niin ymmärtää paremmin, mitä homeasunnossa sairastuminen merkitsee ihmisille ja ne kaikki muut sairaudet vielä siihen päälle. Kun silloin jo yli kymmenen vuotta sitten puheeksi tuli punkinpuremat ilman, että itse olisin potenut sitä helvetintautia vielä, kyseinen lääkäri kertoi määräävänsä erittäin herkästi borrelioositestiin, mikäli on nivelvaivaa ja muuta epämääräistä. Ajattelin vaan, että siinähän voisi olla minunkin lääkärini, vaikka onkin vähän etäämpänä, mutta saapi nähdä, miten tässä lopulta käy sairauksien edetessä tilanteessa, jossa ei edes borrelioosia nujerreta yhdellä antibiootilla ollessaan paljon pahempi, monimuotoisempi ja tappava tauti niin kuin monet muutkin, koronan olematta ainoa ihmisiä nujertava sairaus.

Takana on päivä, jolloin vointini romahti taas saatuani sisällä omassa kotonani vain vähän "kylmää" yöllä, kun en ollut koko aikaa paksujen peittojeni alla, joista huolimatta voin palella sairaasti, jalkaterieni jäätäessä vällyjen alla paraikaakin. Kun viime yönä pääsin sitten lopulta nukkumaan, uni ei lopulta tullut täristessäni kylmän jäytäessä niin, että oli noustava ja laitettava alpakkasukat jalkaan, jonka jälkeenkin kärsin vielä kylmästä ja lonkkiani jäyti nähdessäni torkkuessani painajaisia, joita olen nähnyt ennenkin - "mukavia" leikkauspainajaisia oltuani nyt jossain toimistossa, jossa minua valmisteltiin leikkaukseen, vaikka olin syönyt Disperiniä ja kalaöljyä, jotka voisivat laittaa veren vuotamaan.

Heräsin siihen painajaiseen, jota en halunnut katsoa enempää ja olin koko päivän hirveän väsynyt niin, että piti levätäkin välillä joulukuun lopulla alkaneen vaivan vaivattua nytkin ja sydämen kirveltyä taas.

- Kello on nyt 2.28 jo alkaessani nukahdella taas, jaksamatta oikolukeakaan edellistä kokonaan.

Jk. Tajunnantaso on muuttunut varsinkin öisin, se ei ole ollut enää pitkään aikaan normaali.

Yritin äsken tarkistella talviajan muututtua kesäaikaan, ovatko myös viestien kellonajat siirtyneet tunnilla eteenpäin niin kuin ennen. Aika metkaa oli vaan katsoa viime yönä kännykän kelloa vain hetki ennen kolmea, jonka jälkeen kello hypähtikin tunnilla eteenpäin. Nyt mieleeni tuli, että sehän on valehtelua ja valheessa elämistä, sillä eihän sitä yli hypättyä tuntia voi oikeasti häivyttää pois. Mutta jos jo ajan kanssa valehdellaan noin, missä kaikessa muussakin valehdellaan, sensuroidaan ja pimitetään silmänkääntötemppujen ollessa noin helppoja.

Oikeastaan en tullut kirjoittamaan tuosta enkä olisi jaksanut kai kirjoittaa mistään, ellen olisi kiinnittänyt huomiota erääseen seikkaan.

Aloin eilen illallakin nukahdella sairaasti jo iltayhdeksän jälkeen - saman tapahduttua äsken iltakuuden jälkeen, joka on oikeasti vasta talviaikaa viiden jälkeen. Söin sitä ennen tänään pari palaa ruisleipää, jonka päällä toisessa siivussa oli tavallista margariinia ja toisessa juoksevaa margariinia ja päällä chilijuustoviipale, jonka perään söin yhden suklaalla kuorrutetun kaurakeksin ja hörppäsin kylmää kahvia ja vettä päälle, tullen sen perään istumaan peittojen alle tänne sänkyyn oltuani ompelusta ja neulomisesta vähän rasittunut ja huonovointinen ruoan jälkeen kuten lähes aina ollakseen normaalia. No, selaan sitten nettiä, tuttuja sivuja ja lepuutan hermojani katsomalla lankavalikoimaa, jossa silmiä hivelee monet kauniit värit. Mutta samaan aikaan päätäni puristaa omituisesti kallon sisällä, jossa ei ole ikävä kyllä mitään uutta minulle, kärsittyäni noista oireistani jo kauan - ja ennen kuin huomaankaan, olen nukahtanut. Ihmetellessäni sitä huomaan nukahtaneeni uudestaan.

Joskus aikaisemmin valiteltuani samaa asiaa Suomi24:llä joku vastasi ja sanoi aivopaineeni voineen nousta ja nukahteluni voivan johtua siitä.

- Niin, mistähän se aivopaine on oikein noussut; pään vihloessa ja puristaessa parhaillaankin vasemmalta puolelta korvan yläpuolelta, vaihtaessaan paikkaa ja kuumottaessa ja kutistessa sairaasti. Kun se vihloo, se oikein sattuu, niin kuin vasemman korvan yläpuolelta juuri nyt, kellon ollessa 19.12 kesäaikaa.

Ihan lyhyt aika tässä ei ole kulunutkaan, kun oikean diagnoosin ja hoidon saaminen on viivästynyt. - Yli kymmenen vuotta, joka on hirveän pitkä aika elää heitteille jätettynä ja ilman lääketieteellistä apua, joka olisi minullekin kuulunut.


Jk. Klo 0.22 kesäaikaan jo seuraavan vuorokauden 29.3.2021 puolella:

Kirjoitettuani sairaalloisesta nukahtelusta alkuillalla se ei jäänyt vain pariin kertaan edellä nukahdellessani perään pienessä ajassa kymmenisen kertaa yhteensä.

Kävelylenkillä myöhemmin illalla rintakehässä sydämeni kohdalla alkoi sama sairaalloinen kirvely, josta olin alkanut kärsiä joulukuun loppupuolella. En vaan ollut aiemmin huomannut sen liittyvän liikuntaan niin kuin nyt kävi - kärsiessäni monista muistakin oireista, joissa en jaksa rypeä ja kirjoittaa samoista asioista loputtomiin. Yrittäessäni purkaa kaiken tärkeän aamusivuihini päivä päivältä on alkanut yhä enemmän rasittaa jatkuva oireista ja vaivoista kirjoittaminen, johon voi mennä puoli liuskaa ja ylikin niin, että muiden asioiden ja elämän osuus on kutistunut niin kuin on tapahtunutkin. Ehkä jossain vaiheessa lyön hanskat tiskiin enkä puhahda sairauksista ja kärsimyksistä mitään voimieni ollessa niin loppu, jonka jälkeen voisi kuvitella, että sehän voi hyvin nyt. Just joo, ainakaan jos ei ole kokemassa ja tuntemassa sitä helvettiä, josta itse joudun koko ajan kärsimään... Viimekin yönä, kun yritin nukkua, jalkojani jääti ja särki kylmästä kaikkien peittojeni alla niin helvetisti. Sitten vielä vatsani tärisi sairaasti ja muistin, etten ollut ottanut rohtojuomaani kaikkia taudinaiheuttajia vastaan... Ja nousen ylös ja menen jääkaapille ottamaan viidestä pullosta toiseksi viimeisen pullon, tyhjennettyäni jo kolme pulloa ja yhden täyden ollessa vielä jäljellä, jonka jälkeen on aloitettava omien rohtojensa uuttaminen taas, joka sekin on raskasta. Yöllä rohtojuomani lisäksi pureskelen vielä kaksi kokonaista neilikkaa tappamaan pirulaiset suolistostani, jos niitä on, johon onkin hyvät mahdollisuudet tultuani omien sisarusteni ja äidin myötävaikutuksella vähätellyksi kissan madottamisasiassa niin, ettei kissaa ole yhä edelleenkään madotettu, ei vuosikausiin enää, joka on todellinen riski ja yksinkertaista ja typerää maailmassa, jossa zoonoosit jyräävät mukaan lukien korona - jonka itse sairastin jo vuosi sitten, niin uskallan väittää kirjoitettuani siitä aika montakin viestiä Suomi24:ssä.

Seuratessani uutisia törmäsin https://tinyurl.com/yk5yweyb tuollaiseen, jossa pitkittyneitä koronaoireita verrataan borrelioosin oirekirjoon. Onneksi sentään lehdet kirjoittavat sairauksista, joita lääkärit eivät tunnusta juuri olevan olemassakaan, kuten esimerkiksi kroonista borrelioosia, jonka voin käsi sydämellä sanoa olevan totista totta, ja päinvastoin jokapäiväistä oikeaa, hirveää kidutusta eikä mitään satua. Ehkä Jyväskylän yliopiston ja muitakin uusimpia tutkimuksia on tullut jo sen verran vilaistua, että lääkäri puhuu tuossa "pitkittyneestä borrelioosista" saatuani omani hyvin todennäköisesti uinuvaan tilaan jo lapsena punkkiseudulla, kunnes punkinpurema vuonna 2012 laukaisee koko potin niin, että jo lapsesta asti potemani Raynaudin oireyhtymä*) ja kaikki muutkin oireet räjähtävät käsiin homeelle altistuneessa elimistössäni kärsiessäni samaan aikaan sen seurauksena sieni-infektiostakin, johon en ole saanut mitään asianmukaista hoitoa, kuten en pirulliseen borrelioosiinikaan, jossa pitäisi hoitaa ja tutkia kaikki oheisinfektiotkin.

Mitä Iltalehden tuoreeseen juttuun tulee, kuulostaa ihan tutulta tuo ikävä todellisuus kaikkien "hyvinvointipalvelujen" takana lukiessani sanat:

– Jos miettii paikallista terveyskeskusta, niin ne ovat jättäneet minut ihan yksin. Olen nähnyt viimeksi lääkärin tammikuussa. Aika hankalaahan tämä on. En tiedä, onko siinä jotain henkilökohtaista. Olen välillä ärtynyt siellä lääkärissä, kun kukaan ei halua kuulla koko oirekuvaa.
– Siellä on voinut olla joku aivoverenkierron häiriö tai jokin vastaava. Tuo on niin erikoinen oire, ettei sitä ole varmaan pystytty tutkimuksissa kuvaamaan. En ole itse tällaisesta oireesta kuullut, mutta moninaisiahan nämä oireet ovat olleet.

Halme muistuttaa, että hän itse ei ole päässyt jalkaoireiden takia tutkimuksiin.

Vakavia oireita on vaikka kuinka paljon ja jätetään vaan heitteille, niin kuin minut ja monet muutkin on jätetty irvokkaissa "hyvinvointipalveluissa" heitteille.

Aika paljon olisi linkitettävää kirjoituksiini, mutta etsiessäni kaiken netistä siihen menisi ihan hirveästi aikaa kirjoittamisen lisäksi, johon siihenkin menee hirveästi aikaa.


*) https://www.academia.edu/18039590/Lyme_borreliosis_and_Raynauds_syndrome

- Jälkikirjoitus postattu foorumille kirjoittamisen jälkeen kello kaksi yöllä, 29.3.2021. Tiedoksi vielä lisäys kello 2.17, että aloin nukahdella sairaasti taas ja nähdä kaiken sumuisena jälleen. Kello 3.14 korjattu asiavirhekin edellä muistettuani väärin tyhjentämieni rohtopullojeni määrän, joita oli kolme, vain yhden täysinäisen ollessa enää jäljellä käytyäni jääkaapilla ottamassa rohtojuomaani taas ja alettuani sen jälkeen nukahdella ja nähdä kaiken sumuisena uudestaan, tekstin muokkaamisenkin ollessa aika vaikeaa sen takia, pystymättä ajattelemaan enää kunnolla ajatuksen ja tajunnan pätkiessä koko ajan, kellon ollessa jo 4.00 nyt.
Admin
Admin
sanasinko

Viestien lukumäärä : 532
Join date : 17.05.2012

https://web.archive.org/web/20161008123134/http://sanasinko.net/

Takaisin alkuun Siirry alas

"Vain arkku enää puuttuu!" Empty Vs: "Vain arkku enää puuttuu!"

Viesti kirjoittaja Admin Ma 29 Maalis 2021, 11:37

Admin 28.3.2021 ja 29.3.2021 kirjoitti:
Admin 14.3.2021 klo 2.29 kirjoitti:
Admin 4.3.2021 klo 6.51 kirjoitti:
Admin 17.2.2021 kirjoitti:
"Mutta niin kauan tässä taistellaan kuin henki pihisee, ja minähän olen taistelija enteellisesti valitun nimimerkkinikin mukaisesti," kirjoitan edellä, jonka perään on todettava huomanneeni monen muunkin taistelleen ja pistäneen vastaan - ylivoimaisen vastustajan viedessä lopulta voiton hoidonkin tupatessa olemaan huonoa tai kun sitä ei saa ollenkaan tai ajoissa, ollessaan monissa sairauksissa kohtalokasta. Itsekin tunnen eläväni sairauksien armoilla, joiden kiristysote minusta ei ole höllentynyt kuin vain välillä, puristaessaan hetken kuluttua ihan täysillä taas. Joulukuun loppupuolella alkoi rintakehän kirvelykin sydämen kohdalla ja 27.12.2020 heräsinkin siihen kesken unieni aamulla, alettuani vasta sen jälkeen pohtia, mitä se oikein on, johtuen joko sydämestä tai keuhkoista. Ainakaan kirvely ei mitään lempeää ollut herätessänikin siihen, ja luin aortan pullistumasta, joka alkaa vaivata yhä useampia vanhetessaan ja voidessaan olla kohtalokastakin päästessään repeämään niin kuin entisen naapurini siskolle kävi. Jouduttuani synnyttämään ilman minkäänlaista kivunlievitystä tiedän, miltä tuntuu, kun puuduttamattomat lihat repeävät ja veri alkaa kirvellä kudoksissa... Minulla on kokemusta myös siitä, kun osoituksena aktiivisesta Lymen sairaudesta ja ACA:sta verisuoni hajoaa ja veri vuotaa kudoksiin kirvellen hirveästi. - Ajattelinkin silloin joulun jälkeisenä sunnuntaina, että minun on herätettävä poikani ja puhuttava vakavasti kaikista asioista, sillä jos saisin jonkun kohtauksen puhuminen olisi liian myöhäistä. - Nyt kun tuosta on lähemmäs toista kuukautta, tajusin vasta pari päivää sitten, että vika voikin johtua vasemmassa pohkeessa olevasta laajentuneesta laskimosta, jota ei viitsitty Tampereella tutkiakaan, vaikka vaiva on diagnosoitu jo parikymmentä vuotta sitten ilman, että olisin edes ainoa, jota on kohdeltu arvauslaitoksissa huonosti oltuaan kohtalokasta monille, liian monen asian ollessa Suomessa pielessä Orioninkin vedettyä markkinoilta kuin piruuttaan pois ainoan hepariinivoiteen niin, ettei vanheneva väestö voisi sulattaa hyytymiään sillä, vaan kuolisi pois, sitä ei voi olla ajattelematta. - Mutta totta se on vielä tänä päivänä eikä auttanut kuin etsiä esiin se hepariinigeeli, jota tilasin pari vuotta sitten Saksasta Suomeen ja sivellä sitä vasemman pohkeen lisäksi kuin varmuudeksi myös rintakehään, jos siellä sattuisi joku pieni veritulppa olemaan, ollessaan ihan mahdollista suvussa, jossa niitä on tupannut olemaan, vaikka olenkin käyttänyt jo lähemmäs kolmekymmentä vuotta kalaöljyä päivittäin ja viime vuosina myös asetyylisalisyylihappoa sisäisesti, kun ulkoista hepariinivoidettakaan ei ole enää saanut, vaikka se on ollut minulla reseptillä pysyväislääkityksenä, jota en ole saanut enää vuosiin.

Kello on nyt 7.35 17.2.2021 enkä ole taaskaan nukkunut yhtään vointini romahdettua jälleen.


"kirvely rintakehässä sydämen kohdalta

+++++"

Edellä oma merkintä ja perässä muistiinpanoja Q Padissa videolta, josta tallensin 4.1.2021 One-Tabiinkin https://tinyurl.com/yags32eb lyhyen linkkikoosteen:


"Alzheimeria vastaan :

huperzine

Ginkgo Biloba

vinpocetine

ProMind Complex

St John Wort

NAC"


Oloni ollessa aivan karsea taas tänään 17.2.2021 kello 6.03 ilman, että olisin pystynyt nukkumaan vielä yhtään täristessäni ja vointini romahdettua jälleen - jota tapahtuu yhä useammin - seuraavassa myös jotain aiemmin kirjoittamaani:


"Viikonlopun kivulloisuuteen edellä on lisättävä vielä lonkkasärky, joka iski lauantaina ihmetellessäni myös sitä, miksi vasen lonkka on kipeämpi kuin oikea muistaessani vasta myöhemmin loukanneeni sen nuorena karatessa, johon alkeiskurssi silloin sitten päättyikin, spirokeettojen ja muiden patogeenien loisiessa sitten niissä kipeissä paikoissa."

- 28.12.2020 klo 2.43



"Kello 8.37. Nythän on hyvä hetki kirjoittaa tai sitten ei, kun en ole nukkunut yhtään ja tärisen ja reidet jäytävät borrelioosin päästyä taas pintaan sieni-infektion ja koko helvetin tautiryppään kera, johon ei ole saanut arvauskeskuksesta mitään apua. Olisin tarvinnut vaan niin kipeästi unta ja nukahdinkin, herätäkseni seuraavassa hetkessä tukehtumisen tunteeseen toisen puolen nielusta vaivatessa, jonka jälkeen nukahdin uudestaan ja heräsin uudestaan samaan vastenmieliseen tukehtumisen tunteeseen toisen puolen nielusta vaivatessa, johon en keksinyt muuta lievitystä kuin suihkuttaa kurkkuuni NutriBioticin kurkkusuihketta helpottaessaankin vähän, laittaessaan vaan sairaan vatsani tärisemään, jonka jälkeen unet olivatkin jo menneet - tämän kirjoittamisenkin tuntuessa ylivoimaiselta nyt ilman elimistön tarvitsemaa lepoa, päänkin alettua kutista ja kalvaa taas, kun en pystynyt nukkumaan pipokaan päässäni nyt, tarvittuani sitä öisin otsaonteloiden kalvamista vastaan lääkäreiden jätettyä minut vain tyhjän päälle kärsimään ja odottamaan kuolemaa niin kuin liian monet muut sairastaessaan lääkäreiden nonchaleeraamia tauteja.

Kello on 9.02 nyt eikä tästä kirjoittamisesta tule tällä erää mitään ollessani liian sairas ja väsynyt."

- 9.1.2021



"Kello on 5.25 valvoessani toista yötä putkeen rankan viikon jälkeen, jolloin olen valvonut jo yhden yön aamuun ja käynyt asioilla sen perään ulkona pakkasilmassa kävellen, saaden nukuttua muutaman tunnin vasta iltapäivästä, jonka ohella valvoin toisenkin yön aamuun ja nukuin huonoa stressiunta vain parisen tuntia heräten karseaan oloon.

Tätä valvomista sairauksien takia on koko ajan ja hyvä, jos nukun puolet tai kolmanneksen siitä, mitä pitäisi nukkua pystymättä nukkumaan edes univelkoja välillä pois.

Väsyttää eikä ajatus tahdo kulkea, joka ei ole mikään ihmekään tässä kunnossa, mutta yritän kuvata parilla sanalla ongelmaa, josta en muista juuri ollenkaan kirjoittaneeni alettuani vaan nukahdella koko ajan pystymättä kuitenkaan tässä kunnossa luut vihlovina ja turvonnutta vatsaa myöten tärisevänä nukkumaan otsankin jäytäessä helvetin päästyä valloilleen ties mistä taas ja ehkä monestakin päällekkäisestä asiasta.

Kun taustalla on sieni-infektiota, borrelioosia ja ties mitä, ei tarvita kuin vähän stressiä, jotain muuta tai kaikkia yhdessä sekoittamaan koko pakan uudestaan. Tähän pariin viime yöhön ei tarvittu muuta kuin näennäisesti hyviä luomunaudanlihasuikaleita, joissa oli vielä pari päivää käyttöaikaa pakkauksen ja lihan näyttäessä ihan priimalle - olematta vaan sitä.

- 1.2.2021, klo 5.57 nukahdettuani juuri ja pelättyäni koko tekstin häipyneen joutuessani jatkamaan myöhemmin joskus toisen kerran ollessaan liian raskasta nyt."


Olen koostanut edelle ja laittanut jo aiemmin talteen hajanaisia pätkiä, joita aloin työstämään aamuvarhain keskiviikkona 17.2.2021, puhdin loppuessa jälleen kerran vaan kesken, kun en ollut nukkunut vielä pätkääkään, jolloin koko kirjoittaminen oli jätettävä sikseen.

Myöhemmin samana päivänä lopen väsyneenä, ollessani lähdössä ovesta ulos ja kerättyäni käsiini vielä pari tyhjää juomapulloa, nostin pääni lattianrajasta ylös huomaamatta ollenkaan avonaisen välioven ovenkahvaa, johon törmään nupillani niin, että oikealla puolella otsassani rusahtaa pahasti.

Tiedän heti loukanneeni pahasti pääni, jota alan otsan kohdalta painaa lujasti niin, että verenvuoto vammakohdassa hyytyisi enkä saisi mitään kauheaa mustelmaa. Kävikin kuitenkin päinvastoin, sillä otsaani nousee puolikkaan kananmunainen kokoinen veripallo, verisuonen hajottua oikealta ohimosta juuri siitä kohtaa.

Tapaturmasta on jo reilu kaksi viikkoa eikä otsa ole parantunut vieläkään entiselleen eikä taida parantuakaan saatuani vammakohtaan omituisen koholla olevan luupatin. Päästyäni tuolloin vasta parin päivän kuluttua puolentoista minuutin tt-kuvaan, kuvaani vilaissut radiologi ei nähnyt siinä mitään murtumaa, täytyessään olla väärässä kuultuani omin korvin rusahduksen otsastani, johon on kasvanut kuin koholla oleva luupatti tuon jälkeen.

Mutta mistä halusin tänä yönä kirjoittaa - nukkumatta taaskaan vielä yhtään vatsan alettua täristä jälleen - oli oikeasti se, mitä nyt keskiviikkoaamuna tapahtui, kuinka karsea herätys minulla oli. Minulta alkoi unessa loppua happi keuhkoista ja ajattelin, että tarvitsisin toiset (keuhkot), joilla hengittää, joita minulla ei ollut. Ilman loputtua sitten ikävästi aloin haukkoa henkeäni, johon heräsin ja sitä seuranneeseen yskänpuuskaan. Neurologiset oireeni ovat niin pahoja, ettei siitäkään ole kuin jokunen yö, kun mennessäni nukkumaan heräsin monta kertaa siihen, että sylki valui suupieltäni pitkin alas niin, että jouduin pyyhkimään sitä yhä uudestaan pois. Pystyäkseni näissä oireissani ylipäätään nukahtamaan olen jo vuosikausia turvautunut rentouttavaan musiikkiin, jonka ajastan soimaan hiljaisena taustalla, laitteiden pienennyttyä vaan cd-soittimesta kännykkään, johon olen taltioinut mieleistäni gospelmusiikkia.

Edellisen kirjoittamisesta 4.3.2021 jälkeen ei ehtinyt kulua kuin pari tai muutama päivä, niin silmissäni sumeni yhtenä yönä niin, että näin pelkkää usvaa vaan silmissäni, käänsin päätäni sitten mihin suuntaan tahansa. Sairauskohtauksen saavat ihmiset pyrkivät nousemaan ylös sijoiltaan ja niin minäkin nyt tuolloin ja sykekin nousi vähän ihmeteltyäni, että mitä nyt. Pakotin itseni kuitenkin takaisin alas istumaan sänkyyn, sairastaessani oman onneni nojassa näitä tauteja, kirjaten tuon kuitenkin päivän pari viiveellä aamusivuihini kohtauksen toistuttua muistaakseni jo seuraavana yönä parikin kertaa.

Valvottuani 17.2.2021 aamuun, kuten edellä kirjoitan, loukkasin sen jälkeen pääni niin, että otsaontelon kohdalla rusahti. Vaikka veri vuoti ihon alla vielä toista viikkoa tuon jälkeen, tt-kuvassa ei näkynyt muka mitään tai ei osattu katsoa oikein, sillä vammakohtaan on kasvanut kova patti tai rustottuma luun murruttua, niin uskallan väittää kuultuani omin korvin sen rusahduksen sairauksien rasittaman luustoni olematta enää mitenkään vahvaa ja vammakohdan särkiessä aika ajoin edelleen.

Terveystilanteeni edellyttäisi oikein kunnon tutkimuksia, johon ei ole ollut toistaiseksi voimia eikä realistisia mahdollisuuksia jossain vartin ajassa jonkun tk-lääkärin vastaanotolla arvauskeskuksessa. Siitä on nyt yli kymmenen vuotta, kun kirjoitin äitini lääkärille joistain käytännön asioista ja hän vastasi minulle saatuaan äidiltäni luvan kommentoida hoitoaan. Sen jälkeen yhteys katkesi kokonaan ja tuo lääkäri on voinut ihmetellä, miksei minusta ole kuulunut enää pihaustakaan tuon alun jälkeen, yli kymmenen vuotta sitten. Mielessäni on ollut kertoa, mitä on tapahtunut, mutten ole jaksanut. Ehkä linkitänkin vaan näihin lukuisiin kirjoituksiini netissä, niin ymmärtää paremmin, mitä homeasunnossa sairastuminen merkitsee ihmisille ja ne kaikki muut sairaudet vielä siihen päälle. Kun silloin jo yli kymmenen vuotta sitten puheeksi tuli punkinpuremat ilman, että itse olisin potenut sitä helvetintautia vielä, kyseinen lääkäri kertoi määräävänsä erittäin herkästi borrelioositestiin, mikäli on nivelvaivaa ja muuta epämääräistä. Ajattelin vaan, että siinähän voisi olla minunkin lääkärini, vaikka onkin vähän etäämpänä, mutta saapi nähdä, miten tässä lopulta käy sairauksien edetessä tilanteessa, jossa ei edes borrelioosia nujerreta yhdellä antibiootilla ollessaan paljon pahempi, monimuotoisempi ja tappava tauti niin kuin monet muutkin, koronan olematta ainoa ihmisiä nujertava sairaus.

Takana on päivä, jolloin vointini romahti taas saatuani sisällä omassa kotonani vain vähän "kylmää" yöllä, kun en ollut koko aikaa paksujen peittojeni alla, joista huolimatta voin palella sairaasti, jalkaterieni jäätäessä vällyjen alla paraikaakin. Kun viime yönä pääsin sitten lopulta nukkumaan, uni ei lopulta tullut täristessäni kylmän jäytäessä niin, että oli noustava ja laitettava alpakkasukat jalkaan, jonka jälkeenkin kärsin vielä kylmästä ja lonkkiani jäyti nähdessäni torkkuessani painajaisia, joita olen nähnyt ennenkin - "mukavia" leikkauspainajaisia oltuani nyt jossain toimistossa, jossa minua valmisteltiin leikkaukseen, vaikka olin syönyt Disperiniä ja kalaöljyä, jotka voisivat laittaa veren vuotamaan.

Heräsin siihen painajaiseen, jota en halunnut katsoa enempää ja olin koko päivän hirveän väsynyt niin, että piti levätäkin välillä joulukuun lopulla alkaneen vaivan vaivattua nytkin ja sydämen kirveltyä taas.

- Kello on nyt 2.28 jo alkaessani nukahdella taas, jaksamatta oikolukeakaan edellistä kokonaan.

Jk. Tajunnantaso on muuttunut varsinkin öisin, se ei ole ollut enää pitkään aikaan normaali.

Yritin äsken tarkistella talviajan muututtua kesäaikaan, ovatko myös viestien kellonajat siirtyneet tunnilla eteenpäin niin kuin ennen. Aika metkaa oli vaan katsoa viime yönä kännykän kelloa vain hetki ennen kolmea, jonka jälkeen kello hypähtikin tunnilla eteenpäin. Nyt mieleeni tuli, että sehän on valehtelua ja valheessa elämistä, sillä eihän sitä yli hypättyä tuntia voi oikeasti häivyttää pois. Mutta jos jo ajan kanssa valehdellaan noin, missä kaikessa muussakin valehdellaan, sensuroidaan ja pimitetään silmänkääntötemppujen ollessa noin helppoja.

Oikeastaan en tullut kirjoittamaan tuosta enkä olisi jaksanut kai kirjoittaa mistään, ellen olisi kiinnittänyt huomiota erääseen seikkaan.

Aloin eilen illallakin nukahdella sairaasti jo iltayhdeksän jälkeen - saman tapahduttua äsken iltakuuden jälkeen, joka on oikeasti vasta talviaikaa viiden jälkeen. Söin sitä ennen tänään pari palaa ruisleipää, jonka päällä toisessa siivussa oli tavallista margariinia ja toisessa juoksevaa margariinia ja päällä chilijuustoviipale, jonka perään söin yhden suklaalla kuorrutetun kaurakeksin ja hörppäsin kylmää kahvia ja vettä päälle, tullen sen perään istumaan peittojen alle tänne sänkyyn oltuani ompelusta ja neulomisesta vähän rasittunut ja huonovointinen ruoan jälkeen kuten lähes aina ollakseen normaalia. No, selaan sitten nettiä, tuttuja sivuja ja lepuutan hermojani katsomalla lankavalikoimaa, jossa silmiä hivelee monet kauniit värit. Mutta samaan aikaan päätäni puristaa omituisesti kallon sisällä, jossa ei ole ikävä kyllä mitään uutta minulle, kärsittyäni noista oireistani jo kauan - ja ennen kuin huomaankaan, olen nukahtanut. Ihmetellessäni sitä huomaan nukahtaneeni uudestaan.

Joskus aikaisemmin valiteltuani samaa asiaa Suomi24:llä joku vastasi ja sanoi aivopaineeni voineen nousta ja nukahteluni voivan johtua siitä.

- Niin, mistähän se aivopaine on oikein noussut; pään vihloessa ja puristaessa parhaillaankin vasemmalta puolelta korvan yläpuolelta, vaihtaessaan paikkaa ja kuumottaessa ja kutistessa sairaasti. Kun se vihloo, se oikein sattuu, niin kuin vasemman korvan yläpuolelta juuri nyt, kellon ollessa 19.12 kesäaikaa.

Ihan lyhyt aika tässä ei ole kulunutkaan, kun oikean diagnoosin ja hoidon saaminen on viivästynyt. - Yli kymmenen vuotta, joka on hirveän pitkä aika elää heitteille jätettynä ja ilman lääketieteellistä apua, joka olisi minullekin kuulunut.


Jk. Klo 0.22 kesäaikaan jo seuraavan vuorokauden 29.3.2021 puolella:

Kirjoitettuani sairaalloisesta nukahtelusta alkuillalla se ei jäänyt vain pariin kertaan edellä nukahdellessani perään pienessä ajassa kymmenisen kertaa yhteensä.

Kävelylenkillä myöhemmin illalla rintakehässä sydämeni kohdalla alkoi sama sairaalloinen kirvely, josta olin alkanut kärsiä joulukuun loppupuolella. En vaan ollut aiemmin huomannut sen liittyvän liikuntaan niin kuin nyt kävi - kärsiessäni monista muistakin oireista, joissa en jaksa rypeä ja kirjoittaa samoista asioista loputtomiin. Yrittäessäni purkaa kaiken tärkeän aamusivuihini päivä päivältä on alkanut yhä enemmän rasittaa jatkuva oireista ja vaivoista kirjoittaminen, johon voi mennä puoli liuskaa ja ylikin niin, että muiden asioiden ja elämän osuus on kutistunut niin kuin on tapahtunutkin. Ehkä jossain vaiheessa lyön hanskat tiskiin enkä puhahda sairauksista ja kärsimyksistä mitään voimieni ollessa niin loppu, jonka jälkeen voisi kuvitella, että sehän voi hyvin nyt. Just joo, ainakaan jos ei ole kokemassa ja tuntemassa sitä helvettiä, josta itse joudun koko ajan kärsimään... Viimekin yönä, kun yritin nukkua, jalkojani jääti ja särki kylmästä kaikkien peittojeni alla niin helvetisti. Sitten vielä vatsani tärisi sairaasti ja muistin, etten ollut ottanut rohtojuomaani kaikkia taudinaiheuttajia vastaan... Ja nousen ylös ja menen jääkaapille ottamaan viidestä pullosta toiseksi viimeisen pullon, tyhjennettyäni jo kolme pulloa ja yhden täyden ollessa vielä jäljellä, jonka jälkeen on aloitettava omien rohtojensa uuttaminen taas, joka sekin on raskasta. Yöllä rohtojuomani lisäksi pureskelen vielä kaksi kokonaista neilikkaa tappamaan pirulaiset suolistostani, jos niitä on, johon onkin hyvät mahdollisuudet tultuani omien sisarusteni ja äidin myötävaikutuksella vähätellyksi kissan madottamisasiassa niin, ettei kissaa ole yhä edelleenkään madotettu, ei vuosikausiin enää, joka on todellinen riski ja yksinkertaista ja typerää maailmassa, jossa zoonoosit jyräävät mukaan lukien korona - jonka itse sairastin jo vuosi sitten, niin uskallan väittää kirjoitettuani siitä aika montakin viestiä Suomi24:ssä.

Seuratessani uutisia törmäsin https://tinyurl.com/yk5yweyb tuollaiseen, jossa pitkittyneitä koronaoireita verrataan borrelioosin oirekirjoon. Onneksi sentään lehdet kirjoittavat sairauksista, joita lääkärit eivät tunnusta juuri olevan olemassakaan, kuten esimerkiksi kroonista borrelioosia, jonka voin käsi sydämellä sanoa olevan totista totta, ja päinvastoin jokapäiväistä oikeaa, hirveää kidutusta eikä mitään satua. Ehkä Jyväskylän yliopiston ja muitakin uusimpia tutkimuksia on tullut jo sen verran vilaistua, että lääkäri puhuu tuossa "pitkittyneestä borrelioosista" saatuani omani hyvin todennäköisesti uinuvaan tilaan jo lapsena punkkiseudulla, kunnes punkinpurema vuonna 2012 laukaisee koko potin niin, että jo lapsesta asti potemani Raynaudin oireyhtymä*) ja kaikki muutkin oireet räjähtävät käsiin homeelle altistuneessa elimistössäni kärsiessäni samaan aikaan sen seurauksena sieni-infektiostakin, johon en ole saanut mitään asianmukaista hoitoa, kuten en pirulliseen borrelioosiinikaan, jossa pitäisi hoitaa ja tutkia kaikki oheisinfektiotkin.

Mitä Iltalehden tuoreeseen juttuun tulee, kuulostaa ihan tutulta tuo ikävä todellisuus kaikkien "hyvinvointipalvelujen" takana lukiessani sanat:

– Jos miettii paikallista terveyskeskusta, niin ne ovat jättäneet minut ihan yksin. Olen nähnyt viimeksi lääkärin tammikuussa. Aika hankalaahan tämä on. En tiedä, onko siinä jotain henkilökohtaista. Olen välillä ärtynyt siellä lääkärissä, kun kukaan ei halua kuulla koko oirekuvaa.
– Siellä on voinut olla joku aivoverenkierron häiriö tai jokin vastaava. Tuo on niin erikoinen oire, ettei sitä ole varmaan pystytty tutkimuksissa kuvaamaan. En ole itse tällaisesta oireesta kuullut, mutta moninaisiahan nämä oireet ovat olleet.

Halme muistuttaa, että hän itse ei ole päässyt jalkaoireiden takia tutkimuksiin.

Vakavia oireita on vaikka kuinka paljon ja jätetään vaan heitteille, niin kuin minut ja monet muutkin on jätetty irvokkaissa "hyvinvointipalveluissa" heitteille.

Aika paljon olisi linkitettävää kirjoituksiini, mutta etsiessäni kaiken netistä siihen menisi ihan hirveästi aikaa kirjoittamisen lisäksi, johon siihenkin menee hirveästi aikaa.


*) https://www.academia.edu/18039590/Lyme_borreliosis_and_Raynauds_syndrome

- Jälkikirjoitus postattu foorumille kirjoittamisen jälkeen kello kaksi yöllä, 29.3.2021. Tiedoksi vielä lisäys kello 2.17, että aloin nukahdella sairaasti taas ja nähdä kaiken sumuisena jälleen. Kello 3.14 korjattu asiavirhekin edellä muistettuani väärin tyhjentämieni rohtopullojeni määrän, joita oli kolme, vain yhden täysinäisen ollessa enää jäljellä käytyäni jääkaapilla ottamassa rohtojuomaani taas ja alettuani sen jälkeen nukahdella ja nähdä kaiken sumuisena uudestaan, tekstin muokkaamisenkin ollessa aika vaikeaa sen takia, pystymättä ajattelemaan enää kunnolla ajatuksen ja tajunnan pätkiessä koko ajan, kellon ollessa jo 4.00 nyt.

Kello on 11.12 jatkaessani seuraavana päivänä 29.3.2021 tuntiessani itseni uupuneeksi ja väsyneeksi katkonaisten ja huonojen yöunien jälkeen, vaikka yritin muuta jättäen kirjoittamatta aamusivunkin yöllä loppuun tehtäväksi vasta tänään enkä ottanut ennen nukkumaanmenoa höyryhengitystäkään. Nukahdin sitten yöllä ikävässä olossani oikealle kyljelleni, jossa heräsin jonkun ajan kuluttua siihen, että sylki oli valunut suupielestäni alas hengitys- ja nielemistauon seurauksena, jonka jälkeen heräsin jonkun häikän takia vielä vasemmalla kyljelläni liman tukkiessa hengitysteitäni niin, että olo on ollut kurja niiden pätkäunien jälkeen yöunien loputtua jo yhdeksän jälkeen aamulla. Ei ollut mieltä ylentävää raapustaa edellisen päivän aamusivuakaan vasta seuraavana päivänä eikä raapustaa tämänpäiväiseenkään muuta kuin vaivoja, vaivoja vaan kulutettuani siihen kolmasosan liuskastani, käsin kirjoittamisen ollessa tosi raskasta ja totista pakertamista niin, että tietää kirjoittaneensa oikeasti.
Admin
Admin
sanasinko

Viestien lukumäärä : 532
Join date : 17.05.2012

https://web.archive.org/web/20161008123134/http://sanasinko.net/

Takaisin alkuun Siirry alas

"Vain arkku enää puuttuu!" Empty Vs: "Vain arkku enää puuttuu!"

Viesti kirjoittaja Admin Ti 30 Maalis 2021, 05:31

Admin 29.3.2021 klo 11.37 kirjoitti:
Admin 28.3.2021 ja 29.3.2021 kirjoitti:
Admin 14.3.2021 klo 2.29 kirjoitti:
Admin 4.3.2021 klo 6.51 kirjoitti:
Admin 17.2.2021 kirjoitti:
"Mutta niin kauan tässä taistellaan kuin henki pihisee, ja minähän olen taistelija enteellisesti valitun nimimerkkinikin mukaisesti," kirjoitan edellä, jonka perään on todettava huomanneeni monen muunkin taistelleen ja pistäneen vastaan - ylivoimaisen vastustajan viedessä lopulta voiton hoidonkin tupatessa olemaan huonoa tai kun sitä ei saa ollenkaan tai ajoissa, ollessaan monissa sairauksissa kohtalokasta. Itsekin tunnen eläväni sairauksien armoilla, joiden kiristysote minusta ei ole höllentynyt kuin vain välillä, puristaessaan hetken kuluttua ihan täysillä taas. Joulukuun loppupuolella alkoi rintakehän kirvelykin sydämen kohdalla ja 27.12.2020 heräsinkin siihen kesken unieni aamulla, alettuani vasta sen jälkeen pohtia, mitä se oikein on, johtuen joko sydämestä tai keuhkoista. Ainakaan kirvely ei mitään lempeää ollut herätessänikin siihen, ja luin aortan pullistumasta, joka alkaa vaivata yhä useampia vanhetessaan ja voidessaan olla kohtalokastakin päästessään repeämään niin kuin entisen naapurini siskolle kävi. Jouduttuani synnyttämään ilman minkäänlaista kivunlievitystä tiedän, miltä tuntuu, kun puuduttamattomat lihat repeävät ja veri alkaa kirvellä kudoksissa... Minulla on kokemusta myös siitä, kun osoituksena aktiivisesta Lymen sairaudesta ja ACA:sta verisuoni hajoaa ja veri vuotaa kudoksiin kirvellen hirveästi. - Ajattelinkin silloin joulun jälkeisenä sunnuntaina, että minun on herätettävä poikani ja puhuttava vakavasti kaikista asioista, sillä jos saisin jonkun kohtauksen puhuminen olisi liian myöhäistä. - Nyt kun tuosta on lähemmäs toista kuukautta, tajusin vasta pari päivää sitten, että vika voikin johtua vasemmassa pohkeessa olevasta laajentuneesta laskimosta, jota ei viitsitty Tampereella tutkiakaan, vaikka vaiva on diagnosoitu jo parikymmentä vuotta sitten ilman, että olisin edes ainoa, jota on kohdeltu arvauslaitoksissa huonosti oltuaan kohtalokasta monille, liian monen asian ollessa Suomessa pielessä Orioninkin vedettyä markkinoilta kuin piruuttaan pois ainoan hepariinivoiteen niin, ettei vanheneva väestö voisi sulattaa hyytymiään sillä, vaan kuolisi pois, sitä ei voi olla ajattelematta. - Mutta totta se on vielä tänä päivänä eikä auttanut kuin etsiä esiin se hepariinigeeli, jota tilasin pari vuotta sitten Saksasta Suomeen ja sivellä sitä vasemman pohkeen lisäksi kuin varmuudeksi myös rintakehään, jos siellä sattuisi joku pieni veritulppa olemaan, ollessaan ihan mahdollista suvussa, jossa niitä on tupannut olemaan, vaikka olenkin käyttänyt jo lähemmäs kolmekymmentä vuotta kalaöljyä päivittäin ja viime vuosina myös asetyylisalisyylihappoa sisäisesti, kun ulkoista hepariinivoidettakaan ei ole enää saanut, vaikka se on ollut minulla reseptillä pysyväislääkityksenä, jota en ole saanut enää vuosiin.

Kello on nyt 7.35 17.2.2021 enkä ole taaskaan nukkunut yhtään vointini romahdettua jälleen.


"kirvely rintakehässä sydämen kohdalta

+++++"

Edellä oma merkintä ja perässä muistiinpanoja Q Padissa videolta, josta tallensin 4.1.2021 One-Tabiinkin https://tinyurl.com/yags32eb lyhyen linkkikoosteen:


"Alzheimeria vastaan :

huperzine

Ginkgo Biloba

vinpocetine

ProMind Complex

St John Wort

NAC"


Oloni ollessa aivan karsea taas tänään 17.2.2021 kello 6.03 ilman, että olisin pystynyt nukkumaan vielä yhtään täristessäni ja vointini romahdettua jälleen - jota tapahtuu yhä useammin - seuraavassa myös jotain aiemmin kirjoittamaani:


"Viikonlopun kivulloisuuteen edellä on lisättävä vielä lonkkasärky, joka iski lauantaina ihmetellessäni myös sitä, miksi vasen lonkka on kipeämpi kuin oikea muistaessani vasta myöhemmin loukanneeni sen nuorena karatessa, johon alkeiskurssi silloin sitten päättyikin, spirokeettojen ja muiden patogeenien loisiessa sitten niissä kipeissä paikoissa."

- 28.12.2020 klo 2.43



"Kello 8.37. Nythän on hyvä hetki kirjoittaa tai sitten ei, kun en ole nukkunut yhtään ja tärisen ja reidet jäytävät borrelioosin päästyä taas pintaan sieni-infektion ja koko helvetin tautiryppään kera, johon ei ole saanut arvauskeskuksesta mitään apua. Olisin tarvinnut vaan niin kipeästi unta ja nukahdinkin, herätäkseni seuraavassa hetkessä tukehtumisen tunteeseen toisen puolen nielusta vaivatessa, jonka jälkeen nukahdin uudestaan ja heräsin uudestaan samaan vastenmieliseen tukehtumisen tunteeseen toisen puolen nielusta vaivatessa, johon en keksinyt muuta lievitystä kuin suihkuttaa kurkkuuni NutriBioticin kurkkusuihketta helpottaessaankin vähän, laittaessaan vaan sairaan vatsani tärisemään, jonka jälkeen unet olivatkin jo menneet - tämän kirjoittamisenkin tuntuessa ylivoimaiselta nyt ilman elimistön tarvitsemaa lepoa, päänkin alettua kutista ja kalvaa taas, kun en pystynyt nukkumaan pipokaan päässäni nyt, tarvittuani sitä öisin otsaonteloiden kalvamista vastaan lääkäreiden jätettyä minut vain tyhjän päälle kärsimään ja odottamaan kuolemaa niin kuin liian monet muut sairastaessaan lääkäreiden nonchaleeraamia tauteja.

Kello on 9.02 nyt eikä tästä kirjoittamisesta tule tällä erää mitään ollessani liian sairas ja väsynyt."

- 9.1.2021



"Kello on 5.25 valvoessani toista yötä putkeen rankan viikon jälkeen, jolloin olen valvonut jo yhden yön aamuun ja käynyt asioilla sen perään ulkona pakkasilmassa kävellen, saaden nukuttua muutaman tunnin vasta iltapäivästä, jonka ohella valvoin toisenkin yön aamuun ja nukuin huonoa stressiunta vain parisen tuntia heräten karseaan oloon.

Tätä valvomista sairauksien takia on koko ajan ja hyvä, jos nukun puolet tai kolmanneksen siitä, mitä pitäisi nukkua pystymättä nukkumaan edes univelkoja välillä pois.

Väsyttää eikä ajatus tahdo kulkea, joka ei ole mikään ihmekään tässä kunnossa, mutta yritän kuvata parilla sanalla ongelmaa, josta en muista juuri ollenkaan kirjoittaneeni alettuani vaan nukahdella koko ajan pystymättä kuitenkaan tässä kunnossa luut vihlovina ja turvonnutta vatsaa myöten tärisevänä nukkumaan otsankin jäytäessä helvetin päästyä valloilleen ties mistä taas ja ehkä monestakin päällekkäisestä asiasta.

Kun taustalla on sieni-infektiota, borrelioosia ja ties mitä, ei tarvita kuin vähän stressiä, jotain muuta tai kaikkia yhdessä sekoittamaan koko pakan uudestaan. Tähän pariin viime yöhön ei tarvittu muuta kuin näennäisesti hyviä luomunaudanlihasuikaleita, joissa oli vielä pari päivää käyttöaikaa pakkauksen ja lihan näyttäessä ihan priimalle - olematta vaan sitä.

- 1.2.2021, klo 5.57 nukahdettuani juuri ja pelättyäni koko tekstin häipyneen joutuessani jatkamaan myöhemmin joskus toisen kerran ollessaan liian raskasta nyt."


Olen koostanut edelle ja laittanut jo aiemmin talteen hajanaisia pätkiä, joita aloin työstämään aamuvarhain keskiviikkona 17.2.2021, puhdin loppuessa jälleen kerran vaan kesken, kun en ollut nukkunut vielä pätkääkään, jolloin koko kirjoittaminen oli jätettävä sikseen.

Myöhemmin samana päivänä lopen väsyneenä, ollessani lähdössä ovesta ulos ja kerättyäni käsiini vielä pari tyhjää juomapulloa, nostin pääni lattianrajasta ylös huomaamatta ollenkaan avonaisen välioven ovenkahvaa, johon törmään nupillani niin, että oikealla puolella otsassani rusahtaa pahasti.

Tiedän heti loukanneeni pahasti pääni, jota alan otsan kohdalta painaa lujasti niin, että verenvuoto vammakohdassa hyytyisi enkä saisi mitään kauheaa mustelmaa. Kävikin kuitenkin päinvastoin, sillä otsaani nousee puolikkaan kananmunainen kokoinen veripallo, verisuonen hajottua oikealta ohimosta juuri siitä kohtaa.

Tapaturmasta on jo reilu kaksi viikkoa eikä otsa ole parantunut vieläkään entiselleen eikä taida parantuakaan saatuani vammakohtaan omituisen koholla olevan luupatin. Päästyäni tuolloin vasta parin päivän kuluttua puolentoista minuutin tt-kuvaan, kuvaani vilaissut radiologi ei nähnyt siinä mitään murtumaa, täytyessään olla väärässä kuultuani omin korvin rusahduksen otsastani, johon on kasvanut kuin koholla oleva luupatti tuon jälkeen.

Mutta mistä halusin tänä yönä kirjoittaa - nukkumatta taaskaan vielä yhtään vatsan alettua täristä jälleen - oli oikeasti se, mitä nyt keskiviikkoaamuna tapahtui, kuinka karsea herätys minulla oli. Minulta alkoi unessa loppua happi keuhkoista ja ajattelin, että tarvitsisin toiset (keuhkot), joilla hengittää, joita minulla ei ollut. Ilman loputtua sitten ikävästi aloin haukkoa henkeäni, johon heräsin ja sitä seuranneeseen yskänpuuskaan. Neurologiset oireeni ovat niin pahoja, ettei siitäkään ole kuin jokunen yö, kun mennessäni nukkumaan heräsin monta kertaa siihen, että sylki valui suupieltäni pitkin alas niin, että jouduin pyyhkimään sitä yhä uudestaan pois. Pystyäkseni näissä oireissani ylipäätään nukahtamaan olen jo vuosikausia turvautunut rentouttavaan musiikkiin, jonka ajastan soimaan hiljaisena taustalla, laitteiden pienennyttyä vaan cd-soittimesta kännykkään, johon olen taltioinut mieleistäni gospelmusiikkia.

Edellisen kirjoittamisesta 4.3.2021 jälkeen ei ehtinyt kulua kuin pari tai muutama päivä, niin silmissäni sumeni yhtenä yönä niin, että näin pelkkää usvaa vaan silmissäni, käänsin päätäni sitten mihin suuntaan tahansa. Sairauskohtauksen saavat ihmiset pyrkivät nousemaan ylös sijoiltaan ja niin minäkin nyt tuolloin ja sykekin nousi vähän ihmeteltyäni, että mitä nyt. Pakotin itseni kuitenkin takaisin alas istumaan sänkyyn, sairastaessani oman onneni nojassa näitä tauteja, kirjaten tuon kuitenkin päivän pari viiveellä aamusivuihini kohtauksen toistuttua muistaakseni jo seuraavana yönä parikin kertaa.

Valvottuani 17.2.2021 aamuun, kuten edellä kirjoitan, loukkasin sen jälkeen pääni niin, että otsaontelon kohdalla rusahti. Vaikka veri vuoti ihon alla vielä toista viikkoa tuon jälkeen, tt-kuvassa ei näkynyt muka mitään tai ei osattu katsoa oikein, sillä vammakohtaan on kasvanut kova patti tai rustottuma luun murruttua, niin uskallan väittää kuultuani omin korvin sen rusahduksen sairauksien rasittaman luustoni olematta enää mitenkään vahvaa ja vammakohdan särkiessä aika ajoin edelleen.

Terveystilanteeni edellyttäisi oikein kunnon tutkimuksia, johon ei ole ollut toistaiseksi voimia eikä realistisia mahdollisuuksia jossain vartin ajassa jonkun tk-lääkärin vastaanotolla arvauskeskuksessa. Siitä on nyt yli kymmenen vuotta, kun kirjoitin äitini lääkärille joistain käytännön asioista ja hän vastasi minulle saatuaan äidiltäni luvan kommentoida hoitoaan. Sen jälkeen yhteys katkesi kokonaan ja tuo lääkäri on voinut ihmetellä, miksei minusta ole kuulunut enää pihaustakaan tuon alun jälkeen, yli kymmenen vuotta sitten. Mielessäni on ollut kertoa, mitä on tapahtunut, mutten ole jaksanut. Ehkä linkitänkin vaan näihin lukuisiin kirjoituksiini netissä, niin ymmärtää paremmin, mitä homeasunnossa sairastuminen merkitsee ihmisille ja ne kaikki muut sairaudet vielä siihen päälle. Kun silloin jo yli kymmenen vuotta sitten puheeksi tuli punkinpuremat ilman, että itse olisin potenut sitä helvetintautia vielä, kyseinen lääkäri kertoi määräävänsä erittäin herkästi borrelioositestiin, mikäli on nivelvaivaa ja muuta epämääräistä. Ajattelin vaan, että siinähän voisi olla minunkin lääkärini, vaikka onkin vähän etäämpänä, mutta saapi nähdä, miten tässä lopulta käy sairauksien edetessä tilanteessa, jossa ei edes borrelioosia nujerreta yhdellä antibiootilla ollessaan paljon pahempi, monimuotoisempi ja tappava tauti niin kuin monet muutkin, koronan olematta ainoa ihmisiä nujertava sairaus.

Takana on päivä, jolloin vointini romahti taas saatuani sisällä omassa kotonani vain vähän "kylmää" yöllä, kun en ollut koko aikaa paksujen peittojeni alla, joista huolimatta voin palella sairaasti, jalkaterieni jäätäessä vällyjen alla paraikaakin. Kun viime yönä pääsin sitten lopulta nukkumaan, uni ei lopulta tullut täristessäni kylmän jäytäessä niin, että oli noustava ja laitettava alpakkasukat jalkaan, jonka jälkeenkin kärsin vielä kylmästä ja lonkkiani jäyti nähdessäni torkkuessani painajaisia, joita olen nähnyt ennenkin - "mukavia" leikkauspainajaisia oltuani nyt jossain toimistossa, jossa minua valmisteltiin leikkaukseen, vaikka olin syönyt Disperiniä ja kalaöljyä, jotka voisivat laittaa veren vuotamaan.

Heräsin siihen painajaiseen, jota en halunnut katsoa enempää ja olin koko päivän hirveän väsynyt niin, että piti levätäkin välillä joulukuun lopulla alkaneen vaivan vaivattua nytkin ja sydämen kirveltyä taas.

- Kello on nyt 2.28 jo alkaessani nukahdella taas, jaksamatta oikolukeakaan edellistä kokonaan.

Jk. Tajunnantaso on muuttunut varsinkin öisin, se ei ole ollut enää pitkään aikaan normaali.

Yritin äsken tarkistella talviajan muututtua kesäaikaan, ovatko myös viestien kellonajat siirtyneet tunnilla eteenpäin niin kuin ennen. Aika metkaa oli vaan katsoa viime yönä kännykän kelloa vain hetki ennen kolmea, jonka jälkeen kello hypähtikin tunnilla eteenpäin. Nyt mieleeni tuli, että sehän on valehtelua ja valheessa elämistä, sillä eihän sitä yli hypättyä tuntia voi oikeasti häivyttää pois. Mutta jos jo ajan kanssa valehdellaan noin, missä kaikessa muussakin valehdellaan, sensuroidaan ja pimitetään silmänkääntötemppujen ollessa noin helppoja.

Oikeastaan en tullut kirjoittamaan tuosta enkä olisi jaksanut kai kirjoittaa mistään, ellen olisi kiinnittänyt huomiota erääseen seikkaan.

Aloin eilen illallakin nukahdella sairaasti jo iltayhdeksän jälkeen - saman tapahduttua äsken iltakuuden jälkeen, joka on oikeasti vasta talviaikaa viiden jälkeen. Söin sitä ennen tänään pari palaa ruisleipää, jonka päällä toisessa siivussa oli tavallista margariinia ja toisessa juoksevaa margariinia ja päällä chilijuustoviipale, jonka perään söin yhden suklaalla kuorrutetun kaurakeksin ja hörppäsin kylmää kahvia ja vettä päälle, tullen sen perään istumaan peittojen alle tänne sänkyyn oltuani ompelusta ja neulomisesta vähän rasittunut ja huonovointinen ruoan jälkeen kuten lähes aina ollakseen normaalia. No, selaan sitten nettiä, tuttuja sivuja ja lepuutan hermojani katsomalla lankavalikoimaa, jossa silmiä hivelee monet kauniit värit. Mutta samaan aikaan päätäni puristaa omituisesti kallon sisällä, jossa ei ole ikävä kyllä mitään uutta minulle, kärsittyäni noista oireistani jo kauan - ja ennen kuin huomaankaan, olen nukahtanut. Ihmetellessäni sitä huomaan nukahtaneeni uudestaan.

Joskus aikaisemmin valiteltuani samaa asiaa Suomi24:llä joku vastasi ja sanoi aivopaineeni voineen nousta ja nukahteluni voivan johtua siitä.

- Niin, mistähän se aivopaine on oikein noussut; pään vihloessa ja puristaessa parhaillaankin vasemmalta puolelta korvan yläpuolelta, vaihtaessaan paikkaa ja kuumottaessa ja kutistessa sairaasti. Kun se vihloo, se oikein sattuu, niin kuin vasemman korvan yläpuolelta juuri nyt, kellon ollessa 19.12 kesäaikaa.

Ihan lyhyt aika tässä ei ole kulunutkaan, kun oikean diagnoosin ja hoidon saaminen on viivästynyt. - Yli kymmenen vuotta, joka on hirveän pitkä aika elää heitteille jätettynä ja ilman lääketieteellistä apua, joka olisi minullekin kuulunut.


Jk. Klo 0.22 kesäaikaan jo seuraavan vuorokauden 29.3.2021 puolella:

Kirjoitettuani sairaalloisesta nukahtelusta alkuillalla se ei jäänyt vain pariin kertaan edellä nukahdellessani perään pienessä ajassa kymmenisen kertaa yhteensä.

Kävelylenkillä myöhemmin illalla rintakehässä sydämeni kohdalla alkoi sama sairaalloinen kirvely, josta olin alkanut kärsiä joulukuun loppupuolella. En vaan ollut aiemmin huomannut sen liittyvän liikuntaan niin kuin nyt kävi - kärsiessäni monista muistakin oireista, joissa en jaksa rypeä ja kirjoittaa samoista asioista loputtomiin. Yrittäessäni purkaa kaiken tärkeän aamusivuihini päivä päivältä on alkanut yhä enemmän rasittaa jatkuva oireista ja vaivoista kirjoittaminen, johon voi mennä puoli liuskaa ja ylikin niin, että muiden asioiden ja elämän osuus on kutistunut niin kuin on tapahtunutkin. Ehkä jossain vaiheessa lyön hanskat tiskiin enkä puhahda sairauksista ja kärsimyksistä mitään voimieni ollessa niin loppu, jonka jälkeen voisi kuvitella, että sehän voi hyvin nyt. Just joo, ainakaan jos ei ole kokemassa ja tuntemassa sitä helvettiä, josta itse joudun koko ajan kärsimään... Viimekin yönä, kun yritin nukkua, jalkojani jääti ja särki kylmästä kaikkien peittojeni alla niin helvetisti. Sitten vielä vatsani tärisi sairaasti ja muistin, etten ollut ottanut rohtojuomaani kaikkia taudinaiheuttajia vastaan... Ja nousen ylös ja menen jääkaapille ottamaan viidestä pullosta toiseksi viimeisen pullon, tyhjennettyäni jo kolme pulloa ja yhden täyden ollessa vielä jäljellä, jonka jälkeen on aloitettava omien rohtojensa uuttaminen taas, joka sekin on raskasta. Yöllä rohtojuomani lisäksi pureskelen vielä kaksi kokonaista neilikkaa tappamaan pirulaiset suolistostani, jos niitä on, johon onkin hyvät mahdollisuudet tultuani omien sisarusteni ja äidin myötävaikutuksella vähätellyksi kissan madottamisasiassa niin, ettei kissaa ole yhä edelleenkään madotettu, ei vuosikausiin enää, joka on todellinen riski ja yksinkertaista ja typerää maailmassa, jossa zoonoosit jyräävät mukaan lukien korona - jonka itse sairastin jo vuosi sitten, niin uskallan väittää kirjoitettuani siitä aika montakin viestiä Suomi24:ssä.

Seuratessani uutisia törmäsin https://tinyurl.com/yk5yweyb tuollaiseen, jossa pitkittyneitä koronaoireita verrataan borrelioosin oirekirjoon. Onneksi sentään lehdet kirjoittavat sairauksista, joita lääkärit eivät tunnusta juuri olevan olemassakaan, kuten esimerkiksi kroonista borrelioosia, jonka voin käsi sydämellä sanoa olevan totista totta, ja päinvastoin jokapäiväistä oikeaa, hirveää kidutusta eikä mitään satua. Ehkä Jyväskylän yliopiston ja muitakin uusimpia tutkimuksia on tullut jo sen verran vilaistua, että lääkäri puhuu tuossa "pitkittyneestä borrelioosista" saatuani omani hyvin todennäköisesti uinuvaan tilaan jo lapsena punkkiseudulla, kunnes punkinpurema vuonna 2012 laukaisee koko potin niin, että jo lapsesta asti potemani Raynaudin oireyhtymä*) ja kaikki muutkin oireet räjähtävät käsiin homeelle altistuneessa elimistössäni kärsiessäni samaan aikaan sen seurauksena sieni-infektiostakin, johon en ole saanut mitään asianmukaista hoitoa, kuten en pirulliseen borrelioosiinikaan, jossa pitäisi hoitaa ja tutkia kaikki oheisinfektiotkin.

Mitä Iltalehden tuoreeseen juttuun tulee, kuulostaa ihan tutulta tuo ikävä todellisuus kaikkien "hyvinvointipalvelujen" takana lukiessani sanat:

– Jos miettii paikallista terveyskeskusta, niin ne ovat jättäneet minut ihan yksin. Olen nähnyt viimeksi lääkärin tammikuussa. Aika hankalaahan tämä on. En tiedä, onko siinä jotain henkilökohtaista. Olen välillä ärtynyt siellä lääkärissä, kun kukaan ei halua kuulla koko oirekuvaa.
– Siellä on voinut olla joku aivoverenkierron häiriö tai jokin vastaava. Tuo on niin erikoinen oire, ettei sitä ole varmaan pystytty tutkimuksissa kuvaamaan. En ole itse tällaisesta oireesta kuullut, mutta moninaisiahan nämä oireet ovat olleet.

Halme muistuttaa, että hän itse ei ole päässyt jalkaoireiden takia tutkimuksiin.

Vakavia oireita on vaikka kuinka paljon ja jätetään vaan heitteille, niin kuin minut ja monet muutkin on jätetty irvokkaissa "hyvinvointipalveluissa" heitteille.

Aika paljon olisi linkitettävää kirjoituksiini, mutta etsiessäni kaiken netistä siihen menisi ihan hirveästi aikaa kirjoittamisen lisäksi, johon siihenkin menee hirveästi aikaa.


*) https://www.academia.edu/18039590/Lyme_borreliosis_and_Raynauds_syndrome

- Jälkikirjoitus postattu foorumille kirjoittamisen jälkeen kello kaksi yöllä, 29.3.2021. Tiedoksi vielä lisäys kello 2.17, että aloin nukahdella sairaasti taas ja nähdä kaiken sumuisena jälleen. Kello 3.14 korjattu asiavirhekin edellä muistettuani väärin tyhjentämieni rohtopullojeni määrän, joita oli kolme, vain yhden täysinäisen ollessa enää jäljellä käytyäni jääkaapilla ottamassa rohtojuomaani taas ja alettuani sen jälkeen nukahdella ja nähdä kaiken sumuisena uudestaan, tekstin muokkaamisenkin ollessa aika vaikeaa sen takia, pystymättä ajattelemaan enää kunnolla ajatuksen ja tajunnan pätkiessä koko ajan, kellon ollessa jo 4.00 nyt.

Kello on 11.12 jatkaessani seuraavana päivänä 29.3.2021 tuntiessani itseni uupuneeksi ja väsyneeksi katkonaisten ja huonojen yöunien jälkeen, vaikka yritin muuta jättäen kirjoittamatta aamusivunkin yöllä loppuun tehtäväksi vasta tänään enkä ottanut ennen nukkumaanmenoa höyryhengitystäkään. Nukahdin sitten yöllä ikävässä olossani oikealle kyljelleni, jossa heräsin jonkun ajan kuluttua siihen, että sylki oli valunut suupielestäni alas hengitys- ja nielemistauon seurauksena, jonka jälkeen heräsin jonkun häikän takia vielä vasemmalla kyljelläni liman tukkiessa hengitysteitäni niin, että olo on ollut kurja niiden pätkäunien jälkeen yöunien loputtua jo yhdeksän jälkeen aamulla. Ei ollut mieltä ylentävää raapustaa edellisen päivän aamusivuakaan vasta seuraavana päivänä eikä raapustaa tämänpäiväiseenkään muuta kuin vaivoja, vaivoja vaan kulutettuani siihen kolmasosan liuskastani, käsin kirjoittamisen ollessa tosi raskasta ja totista pakertamista niin, että tietää kirjoittaneensa oikeasti.

- Huh, mikä kauhea ketju tästä on tullut, jota en olisi halunnut enää jatkaa enkä kirjoittaa näin myöhään, löydettyäni hirveitä asioita taas ollessani itsekin niin huonossa kunnossa, että silmissäni sumeni taas äsken, joka on kuin painajaista, jota ei auta kuin kestää niin kauan kuin henki pihisee.
Admin
Admin
sanasinko

Viestien lukumäärä : 532
Join date : 17.05.2012

https://web.archive.org/web/20161008123134/http://sanasinko.net/

Takaisin alkuun Siirry alas

"Vain arkku enää puuttuu!" Empty Vs: "Vain arkku enää puuttuu!"

Viesti kirjoittaja Admin La 03 Huhti 2021, 05:00

Admin 30.3.2021 klo 5.31 kirjoitti:
Admin 29.3.2021 klo 11.37 kirjoitti:
Admin 28.3.2021 ja 29.3.2021 kirjoitti:
Admin 14.3.2021 klo 2.29 kirjoitti:
Admin 4.3.2021 klo 6.51 kirjoitti:
Admin 17.2.2021 kirjoitti:
"Mutta niin kauan tässä taistellaan kuin henki pihisee, ja minähän olen taistelija enteellisesti valitun nimimerkkinikin mukaisesti," kirjoitan edellä, jonka perään on todettava huomanneeni monen muunkin taistelleen ja pistäneen vastaan - ylivoimaisen vastustajan viedessä lopulta voiton hoidonkin tupatessa olemaan huonoa tai kun sitä ei saa ollenkaan tai ajoissa, ollessaan monissa sairauksissa kohtalokasta. Itsekin tunnen eläväni sairauksien armoilla, joiden kiristysote minusta ei ole höllentynyt kuin vain välillä, puristaessaan hetken kuluttua ihan täysillä taas. Joulukuun loppupuolella alkoi rintakehän kirvelykin sydämen kohdalla ja 27.12.2020 heräsinkin siihen kesken unieni aamulla, alettuani vasta sen jälkeen pohtia, mitä se oikein on, johtuen joko sydämestä tai keuhkoista. Ainakaan kirvely ei mitään lempeää ollut herätessänikin siihen, ja luin aortan pullistumasta, joka alkaa vaivata yhä useampia vanhetessaan ja voidessaan olla kohtalokastakin päästessään repeämään niin kuin entisen naapurini siskolle kävi. Jouduttuani synnyttämään ilman minkäänlaista kivunlievitystä tiedän, miltä tuntuu, kun puuduttamattomat lihat repeävät ja veri alkaa kirvellä kudoksissa... Minulla on kokemusta myös siitä, kun osoituksena aktiivisesta Lymen sairaudesta ja ACA:sta verisuoni hajoaa ja veri vuotaa kudoksiin kirvellen hirveästi. - Ajattelinkin silloin joulun jälkeisenä sunnuntaina, että minun on herätettävä poikani ja puhuttava vakavasti kaikista asioista, sillä jos saisin jonkun kohtauksen puhuminen olisi liian myöhäistä. - Nyt kun tuosta on lähemmäs toista kuukautta, tajusin vasta pari päivää sitten, että vika voikin johtua vasemmassa pohkeessa olevasta laajentuneesta laskimosta, jota ei viitsitty Tampereella tutkiakaan, vaikka vaiva on diagnosoitu jo parikymmentä vuotta sitten ilman, että olisin edes ainoa, jota on kohdeltu arvauslaitoksissa huonosti oltuaan kohtalokasta monille, liian monen asian ollessa Suomessa pielessä Orioninkin vedettyä markkinoilta kuin piruuttaan pois ainoan hepariinivoiteen niin, ettei vanheneva väestö voisi sulattaa hyytymiään sillä, vaan kuolisi pois, sitä ei voi olla ajattelematta. - Mutta totta se on vielä tänä päivänä eikä auttanut kuin etsiä esiin se hepariinigeeli, jota tilasin pari vuotta sitten Saksasta Suomeen ja sivellä sitä vasemman pohkeen lisäksi kuin varmuudeksi myös rintakehään, jos siellä sattuisi joku pieni veritulppa olemaan, ollessaan ihan mahdollista suvussa, jossa niitä on tupannut olemaan, vaikka olenkin käyttänyt jo lähemmäs kolmekymmentä vuotta kalaöljyä päivittäin ja viime vuosina myös asetyylisalisyylihappoa sisäisesti, kun ulkoista hepariinivoidettakaan ei ole enää saanut, vaikka se on ollut minulla reseptillä pysyväislääkityksenä, jota en ole saanut enää vuosiin.

Kello on nyt 7.35 17.2.2021 enkä ole taaskaan nukkunut yhtään vointini romahdettua jälleen.


"kirvely rintakehässä sydämen kohdalta

+++++"

Edellä oma merkintä ja perässä muistiinpanoja Q Padissa videolta, josta tallensin 4.1.2021 One-Tabiinkin https://tinyurl.com/yags32eb lyhyen linkkikoosteen:


"Alzheimeria vastaan :

huperzine

Ginkgo Biloba

vinpocetine

ProMind Complex

St John Wort

NAC"


Oloni ollessa aivan karsea taas tänään 17.2.2021 kello 6.03 ilman, että olisin pystynyt nukkumaan vielä yhtään täristessäni ja vointini romahdettua jälleen - jota tapahtuu yhä useammin - seuraavassa myös jotain aiemmin kirjoittamaani:


"Viikonlopun kivulloisuuteen edellä on lisättävä vielä lonkkasärky, joka iski lauantaina ihmetellessäni myös sitä, miksi vasen lonkka on kipeämpi kuin oikea muistaessani vasta myöhemmin loukanneeni sen nuorena karatessa, johon alkeiskurssi silloin sitten päättyikin, spirokeettojen ja muiden patogeenien loisiessa sitten niissä kipeissä paikoissa."

- 28.12.2020 klo 2.43



"Kello 8.37. Nythän on hyvä hetki kirjoittaa tai sitten ei, kun en ole nukkunut yhtään ja tärisen ja reidet jäytävät borrelioosin päästyä taas pintaan sieni-infektion ja koko helvetin tautiryppään kera, johon ei ole saanut arvauskeskuksesta mitään apua. Olisin tarvinnut vaan niin kipeästi unta ja nukahdinkin, herätäkseni seuraavassa hetkessä tukehtumisen tunteeseen toisen puolen nielusta vaivatessa, jonka jälkeen nukahdin uudestaan ja heräsin uudestaan samaan vastenmieliseen tukehtumisen tunteeseen toisen puolen nielusta vaivatessa, johon en keksinyt muuta lievitystä kuin suihkuttaa kurkkuuni NutriBioticin kurkkusuihketta helpottaessaankin vähän, laittaessaan vaan sairaan vatsani tärisemään, jonka jälkeen unet olivatkin jo menneet - tämän kirjoittamisenkin tuntuessa ylivoimaiselta nyt ilman elimistön tarvitsemaa lepoa, päänkin alettua kutista ja kalvaa taas, kun en pystynyt nukkumaan pipokaan päässäni nyt, tarvittuani sitä öisin otsaonteloiden kalvamista vastaan lääkäreiden jätettyä minut vain tyhjän päälle kärsimään ja odottamaan kuolemaa niin kuin liian monet muut sairastaessaan lääkäreiden nonchaleeraamia tauteja.

Kello on 9.02 nyt eikä tästä kirjoittamisesta tule tällä erää mitään ollessani liian sairas ja väsynyt."

- 9.1.2021



"Kello on 5.25 valvoessani toista yötä putkeen rankan viikon jälkeen, jolloin olen valvonut jo yhden yön aamuun ja käynyt asioilla sen perään ulkona pakkasilmassa kävellen, saaden nukuttua muutaman tunnin vasta iltapäivästä, jonka ohella valvoin toisenkin yön aamuun ja nukuin huonoa stressiunta vain parisen tuntia heräten karseaan oloon.

Tätä valvomista sairauksien takia on koko ajan ja hyvä, jos nukun puolet tai kolmanneksen siitä, mitä pitäisi nukkua pystymättä nukkumaan edes univelkoja välillä pois.

Väsyttää eikä ajatus tahdo kulkea, joka ei ole mikään ihmekään tässä kunnossa, mutta yritän kuvata parilla sanalla ongelmaa, josta en muista juuri ollenkaan kirjoittaneeni alettuani vaan nukahdella koko ajan pystymättä kuitenkaan tässä kunnossa luut vihlovina ja turvonnutta vatsaa myöten tärisevänä nukkumaan otsankin jäytäessä helvetin päästyä valloilleen ties mistä taas ja ehkä monestakin päällekkäisestä asiasta.

Kun taustalla on sieni-infektiota, borrelioosia ja ties mitä, ei tarvita kuin vähän stressiä, jotain muuta tai kaikkia yhdessä sekoittamaan koko pakan uudestaan. Tähän pariin viime yöhön ei tarvittu muuta kuin näennäisesti hyviä luomunaudanlihasuikaleita, joissa oli vielä pari päivää käyttöaikaa pakkauksen ja lihan näyttäessä ihan priimalle - olematta vaan sitä.

- 1.2.2021, klo 5.57 nukahdettuani juuri ja pelättyäni koko tekstin häipyneen joutuessani jatkamaan myöhemmin joskus toisen kerran ollessaan liian raskasta nyt."


Olen koostanut edelle ja laittanut jo aiemmin talteen hajanaisia pätkiä, joita aloin työstämään aamuvarhain keskiviikkona 17.2.2021, puhdin loppuessa jälleen kerran vaan kesken, kun en ollut nukkunut vielä pätkääkään, jolloin koko kirjoittaminen oli jätettävä sikseen.

Myöhemmin samana päivänä lopen väsyneenä, ollessani lähdössä ovesta ulos ja kerättyäni käsiini vielä pari tyhjää juomapulloa, nostin pääni lattianrajasta ylös huomaamatta ollenkaan avonaisen välioven ovenkahvaa, johon törmään nupillani niin, että oikealla puolella otsassani rusahtaa pahasti.

Tiedän heti loukanneeni pahasti pääni, jota alan otsan kohdalta painaa lujasti niin, että verenvuoto vammakohdassa hyytyisi enkä saisi mitään kauheaa mustelmaa. Kävikin kuitenkin päinvastoin, sillä otsaani nousee puolikkaan kananmunainen kokoinen veripallo, verisuonen hajottua oikealta ohimosta juuri siitä kohtaa.

Tapaturmasta on jo reilu kaksi viikkoa eikä otsa ole parantunut vieläkään entiselleen eikä taida parantuakaan saatuani vammakohtaan omituisen koholla olevan luupatin. Päästyäni tuolloin vasta parin päivän kuluttua puolentoista minuutin tt-kuvaan, kuvaani vilaissut radiologi ei nähnyt siinä mitään murtumaa, täytyessään olla väärässä kuultuani omin korvin rusahduksen otsastani, johon on kasvanut kuin koholla oleva luupatti tuon jälkeen.

Mutta mistä halusin tänä yönä kirjoittaa - nukkumatta taaskaan vielä yhtään vatsan alettua täristä jälleen - oli oikeasti se, mitä nyt keskiviikkoaamuna tapahtui, kuinka karsea herätys minulla oli. Minulta alkoi unessa loppua happi keuhkoista ja ajattelin, että tarvitsisin toiset (keuhkot), joilla hengittää, joita minulla ei ollut. Ilman loputtua sitten ikävästi aloin haukkoa henkeäni, johon heräsin ja sitä seuranneeseen yskänpuuskaan. Neurologiset oireeni ovat niin pahoja, ettei siitäkään ole kuin jokunen yö, kun mennessäni nukkumaan heräsin monta kertaa siihen, että sylki valui suupieltäni pitkin alas niin, että jouduin pyyhkimään sitä yhä uudestaan pois. Pystyäkseni näissä oireissani ylipäätään nukahtamaan olen jo vuosikausia turvautunut rentouttavaan musiikkiin, jonka ajastan soimaan hiljaisena taustalla, laitteiden pienennyttyä vaan cd-soittimesta kännykkään, johon olen taltioinut mieleistäni gospelmusiikkia.

Edellisen kirjoittamisesta 4.3.2021 jälkeen ei ehtinyt kulua kuin pari tai muutama päivä, niin silmissäni sumeni yhtenä yönä niin, että näin pelkkää usvaa vaan silmissäni, käänsin päätäni sitten mihin suuntaan tahansa. Sairauskohtauksen saavat ihmiset pyrkivät nousemaan ylös sijoiltaan ja niin minäkin nyt tuolloin ja sykekin nousi vähän ihmeteltyäni, että mitä nyt. Pakotin itseni kuitenkin takaisin alas istumaan sänkyyn, sairastaessani oman onneni nojassa näitä tauteja, kirjaten tuon kuitenkin päivän pari viiveellä aamusivuihini kohtauksen toistuttua muistaakseni jo seuraavana yönä parikin kertaa.

Valvottuani 17.2.2021 aamuun, kuten edellä kirjoitan, loukkasin sen jälkeen pääni niin, että otsaontelon kohdalla rusahti. Vaikka veri vuoti ihon alla vielä toista viikkoa tuon jälkeen, tt-kuvassa ei näkynyt muka mitään tai ei osattu katsoa oikein, sillä vammakohtaan on kasvanut kova patti tai rustottuma luun murruttua, niin uskallan väittää kuultuani omin korvin sen rusahduksen sairauksien rasittaman luustoni olematta enää mitenkään vahvaa ja vammakohdan särkiessä aika ajoin edelleen.

Terveystilanteeni edellyttäisi oikein kunnon tutkimuksia, johon ei ole ollut toistaiseksi voimia eikä realistisia mahdollisuuksia jossain vartin ajassa jonkun tk-lääkärin vastaanotolla arvauskeskuksessa. Siitä on nyt yli kymmenen vuotta, kun kirjoitin äitini lääkärille joistain käytännön asioista ja hän vastasi minulle saatuaan äidiltäni luvan kommentoida hoitoaan. Sen jälkeen yhteys katkesi kokonaan ja tuo lääkäri on voinut ihmetellä, miksei minusta ole kuulunut enää pihaustakaan tuon alun jälkeen, yli kymmenen vuotta sitten. Mielessäni on ollut kertoa, mitä on tapahtunut, mutten ole jaksanut. Ehkä linkitänkin vaan näihin lukuisiin kirjoituksiini netissä, niin ymmärtää paremmin, mitä homeasunnossa sairastuminen merkitsee ihmisille ja ne kaikki muut sairaudet vielä siihen päälle. Kun silloin jo yli kymmenen vuotta sitten puheeksi tuli punkinpuremat ilman, että itse olisin potenut sitä helvetintautia vielä, kyseinen lääkäri kertoi määräävänsä erittäin herkästi borrelioositestiin, mikäli on nivelvaivaa ja muuta epämääräistä. Ajattelin vaan, että siinähän voisi olla minunkin lääkärini, vaikka onkin vähän etäämpänä, mutta saapi nähdä, miten tässä lopulta käy sairauksien edetessä tilanteessa, jossa ei edes borrelioosia nujerreta yhdellä antibiootilla ollessaan paljon pahempi, monimuotoisempi ja tappava tauti niin kuin monet muutkin, koronan olematta ainoa ihmisiä nujertava sairaus.

Takana on päivä, jolloin vointini romahti taas saatuani sisällä omassa kotonani vain vähän "kylmää" yöllä, kun en ollut koko aikaa paksujen peittojeni alla, joista huolimatta voin palella sairaasti, jalkaterieni jäätäessä vällyjen alla paraikaakin. Kun viime yönä pääsin sitten lopulta nukkumaan, uni ei lopulta tullut täristessäni kylmän jäytäessä niin, että oli noustava ja laitettava alpakkasukat jalkaan, jonka jälkeenkin kärsin vielä kylmästä ja lonkkiani jäyti nähdessäni torkkuessani painajaisia, joita olen nähnyt ennenkin - "mukavia" leikkauspainajaisia oltuani nyt jossain toimistossa, jossa minua valmisteltiin leikkaukseen, vaikka olin syönyt Disperiniä ja kalaöljyä, jotka voisivat laittaa veren vuotamaan.

Heräsin siihen painajaiseen, jota en halunnut katsoa enempää ja olin koko päivän hirveän väsynyt niin, että piti levätäkin välillä joulukuun lopulla alkaneen vaivan vaivattua nytkin ja sydämen kirveltyä taas.

- Kello on nyt 2.28 jo alkaessani nukahdella taas, jaksamatta oikolukeakaan edellistä kokonaan.

Jk. Tajunnantaso on muuttunut varsinkin öisin, se ei ole ollut enää pitkään aikaan normaali.

Yritin äsken tarkistella talviajan muututtua kesäaikaan, ovatko myös viestien kellonajat siirtyneet tunnilla eteenpäin niin kuin ennen. Aika metkaa oli vaan katsoa viime yönä kännykän kelloa vain hetki ennen kolmea, jonka jälkeen kello hypähtikin tunnilla eteenpäin. Nyt mieleeni tuli, että sehän on valehtelua ja valheessa elämistä, sillä eihän sitä yli hypättyä tuntia voi oikeasti häivyttää pois. Mutta jos jo ajan kanssa valehdellaan noin, missä kaikessa muussakin valehdellaan, sensuroidaan ja pimitetään silmänkääntötemppujen ollessa noin helppoja.

Oikeastaan en tullut kirjoittamaan tuosta enkä olisi jaksanut kai kirjoittaa mistään, ellen olisi kiinnittänyt huomiota erääseen seikkaan.

Aloin eilen illallakin nukahdella sairaasti jo iltayhdeksän jälkeen - saman tapahduttua äsken iltakuuden jälkeen, joka on oikeasti vasta talviaikaa viiden jälkeen. Söin sitä ennen tänään pari palaa ruisleipää, jonka päällä toisessa siivussa oli tavallista margariinia ja toisessa juoksevaa margariinia ja päällä chilijuustoviipale, jonka perään söin yhden suklaalla kuorrutetun kaurakeksin ja hörppäsin kylmää kahvia ja vettä päälle, tullen sen perään istumaan peittojen alle tänne sänkyyn oltuani ompelusta ja neulomisesta vähän rasittunut ja huonovointinen ruoan jälkeen kuten lähes aina ollakseen normaalia. No, selaan sitten nettiä, tuttuja sivuja ja lepuutan hermojani katsomalla lankavalikoimaa, jossa silmiä hivelee monet kauniit värit. Mutta samaan aikaan päätäni puristaa omituisesti kallon sisällä, jossa ei ole ikävä kyllä mitään uutta minulle, kärsittyäni noista oireistani jo kauan - ja ennen kuin huomaankaan, olen nukahtanut. Ihmetellessäni sitä huomaan nukahtaneeni uudestaan.

Joskus aikaisemmin valiteltuani samaa asiaa Suomi24:llä joku vastasi ja sanoi aivopaineeni voineen nousta ja nukahteluni voivan johtua siitä.

- Niin, mistähän se aivopaine on oikein noussut; pään vihloessa ja puristaessa parhaillaankin vasemmalta puolelta korvan yläpuolelta, vaihtaessaan paikkaa ja kuumottaessa ja kutistessa sairaasti. Kun se vihloo, se oikein sattuu, niin kuin vasemman korvan yläpuolelta juuri nyt, kellon ollessa 19.12 kesäaikaa.

Ihan lyhyt aika tässä ei ole kulunutkaan, kun oikean diagnoosin ja hoidon saaminen on viivästynyt. - Yli kymmenen vuotta, joka on hirveän pitkä aika elää heitteille jätettynä ja ilman lääketieteellistä apua, joka olisi minullekin kuulunut.


Jk. Klo 0.22 kesäaikaan jo seuraavan vuorokauden 29.3.2021 puolella:

Kirjoitettuani sairaalloisesta nukahtelusta alkuillalla se ei jäänyt vain pariin kertaan edellä nukahdellessani perään pienessä ajassa kymmenisen kertaa yhteensä.

Kävelylenkillä myöhemmin illalla rintakehässä sydämeni kohdalla alkoi sama sairaalloinen kirvely, josta olin alkanut kärsiä joulukuun loppupuolella. En vaan ollut aiemmin huomannut sen liittyvän liikuntaan niin kuin nyt kävi - kärsiessäni monista muistakin oireista, joissa en jaksa rypeä ja kirjoittaa samoista asioista loputtomiin. Yrittäessäni purkaa kaiken tärkeän aamusivuihini päivä päivältä on alkanut yhä enemmän rasittaa jatkuva oireista ja vaivoista kirjoittaminen, johon voi mennä puoli liuskaa ja ylikin niin, että muiden asioiden ja elämän osuus on kutistunut niin kuin on tapahtunutkin. Ehkä jossain vaiheessa lyön hanskat tiskiin enkä puhahda sairauksista ja kärsimyksistä mitään voimieni ollessa niin loppu, jonka jälkeen voisi kuvitella, että sehän voi hyvin nyt. Just joo, ainakaan jos ei ole kokemassa ja tuntemassa sitä helvettiä, josta itse joudun koko ajan kärsimään... Viimekin yönä, kun yritin nukkua, jalkojani jääti ja särki kylmästä kaikkien peittojeni alla niin helvetisti. Sitten vielä vatsani tärisi sairaasti ja muistin, etten ollut ottanut rohtojuomaani kaikkia taudinaiheuttajia vastaan... Ja nousen ylös ja menen jääkaapille ottamaan viidestä pullosta toiseksi viimeisen pullon, tyhjennettyäni jo kolme pulloa ja yhden täyden ollessa vielä jäljellä, jonka jälkeen on aloitettava omien rohtojensa uuttaminen taas, joka sekin on raskasta. Yöllä rohtojuomani lisäksi pureskelen vielä kaksi kokonaista neilikkaa tappamaan pirulaiset suolistostani, jos niitä on, johon onkin hyvät mahdollisuudet tultuani omien sisarusteni ja äidin myötävaikutuksella vähätellyksi kissan madottamisasiassa niin, ettei kissaa ole yhä edelleenkään madotettu, ei vuosikausiin enää, joka on todellinen riski ja yksinkertaista ja typerää maailmassa, jossa zoonoosit jyräävät mukaan lukien korona - jonka itse sairastin jo vuosi sitten, niin uskallan väittää kirjoitettuani siitä aika montakin viestiä Suomi24:ssä.

Seuratessani uutisia törmäsin https://tinyurl.com/yk5yweyb tuollaiseen, jossa pitkittyneitä koronaoireita verrataan borrelioosin oirekirjoon. Onneksi sentään lehdet kirjoittavat sairauksista, joita lääkärit eivät tunnusta juuri olevan olemassakaan, kuten esimerkiksi kroonista borrelioosia, jonka voin käsi sydämellä sanoa olevan totista totta, ja päinvastoin jokapäiväistä oikeaa, hirveää kidutusta eikä mitään satua. Ehkä Jyväskylän yliopiston ja muitakin uusimpia tutkimuksia on tullut jo sen verran vilaistua, että lääkäri puhuu tuossa "pitkittyneestä borrelioosista" saatuani omani hyvin todennäköisesti uinuvaan tilaan jo lapsena punkkiseudulla, kunnes punkinpurema vuonna 2012 laukaisee koko potin niin, että jo lapsesta asti potemani Raynaudin oireyhtymä*) ja kaikki muutkin oireet räjähtävät käsiin homeelle altistuneessa elimistössäni kärsiessäni samaan aikaan sen seurauksena sieni-infektiostakin, johon en ole saanut mitään asianmukaista hoitoa, kuten en pirulliseen borrelioosiinikaan, jossa pitäisi hoitaa ja tutkia kaikki oheisinfektiotkin.

Mitä Iltalehden tuoreeseen juttuun tulee, kuulostaa ihan tutulta tuo ikävä todellisuus kaikkien "hyvinvointipalvelujen" takana lukiessani sanat:

– Jos miettii paikallista terveyskeskusta, niin ne ovat jättäneet minut ihan yksin. Olen nähnyt viimeksi lääkärin tammikuussa. Aika hankalaahan tämä on. En tiedä, onko siinä jotain henkilökohtaista. Olen välillä ärtynyt siellä lääkärissä, kun kukaan ei halua kuulla koko oirekuvaa.
– Siellä on voinut olla joku aivoverenkierron häiriö tai jokin vastaava. Tuo on niin erikoinen oire, ettei sitä ole varmaan pystytty tutkimuksissa kuvaamaan. En ole itse tällaisesta oireesta kuullut, mutta moninaisiahan nämä oireet ovat olleet.

Halme muistuttaa, että hän itse ei ole päässyt jalkaoireiden takia tutkimuksiin.

Vakavia oireita on vaikka kuinka paljon ja jätetään vaan heitteille, niin kuin minut ja monet muutkin on jätetty irvokkaissa "hyvinvointipalveluissa" heitteille.

Aika paljon olisi linkitettävää kirjoituksiini, mutta etsiessäni kaiken netistä siihen menisi ihan hirveästi aikaa kirjoittamisen lisäksi, johon siihenkin menee hirveästi aikaa.


*) https://www.academia.edu/18039590/Lyme_borreliosis_and_Raynauds_syndrome

- Jälkikirjoitus postattu foorumille kirjoittamisen jälkeen kello kaksi yöllä, 29.3.2021. Tiedoksi vielä lisäys kello 2.17, että aloin nukahdella sairaasti taas ja nähdä kaiken sumuisena jälleen. Kello 3.14 korjattu asiavirhekin edellä muistettuani väärin tyhjentämieni rohtopullojeni määrän, joita oli kolme, vain yhden täysinäisen ollessa enää jäljellä käytyäni jääkaapilla ottamassa rohtojuomaani taas ja alettuani sen jälkeen nukahdella ja nähdä kaiken sumuisena uudestaan, tekstin muokkaamisenkin ollessa aika vaikeaa sen takia, pystymättä ajattelemaan enää kunnolla ajatuksen ja tajunnan pätkiessä koko ajan, kellon ollessa jo 4.00 nyt.

Kello on 11.12 jatkaessani seuraavana päivänä 29.3.2021 tuntiessani itseni uupuneeksi ja väsyneeksi katkonaisten ja huonojen yöunien jälkeen, vaikka yritin muuta jättäen kirjoittamatta aamusivunkin yöllä loppuun tehtäväksi vasta tänään enkä ottanut ennen nukkumaanmenoa höyryhengitystäkään. Nukahdin sitten yöllä ikävässä olossani oikealle kyljelleni, jossa heräsin jonkun ajan kuluttua siihen, että sylki oli valunut suupielestäni alas hengitys- ja nielemistauon seurauksena, jonka jälkeen heräsin jonkun häikän takia vielä vasemmalla kyljelläni liman tukkiessa hengitysteitäni niin, että olo on ollut kurja niiden pätkäunien jälkeen yöunien loputtua jo yhdeksän jälkeen aamulla. Ei ollut mieltä ylentävää raapustaa edellisen päivän aamusivuakaan vasta seuraavana päivänä eikä raapustaa tämänpäiväiseenkään muuta kuin vaivoja, vaivoja vaan kulutettuani siihen kolmasosan liuskastani, käsin kirjoittamisen ollessa tosi raskasta ja totista pakertamista niin, että tietää kirjoittaneensa oikeasti.

- Huh, mikä kauhea ketju tästä on tullut, jota en olisi halunnut enää jatkaa enkä kirjoittaa näin myöhään, löydettyäni hirveitä asioita taas ollessani itsekin niin huonossa kunnossa, että silmissäni sumeni taas äsken, joka on kuin painajaista, jota ei auta kuin kestää niin kauan kuin henki pihisee.

Nähtävästi olen siteerannut koko ketjun viesteihini - kirjoittaa voi monella eri tyylillä, kaikkien viedessä aikaa.

Kello on nyt 3.38 kesäaikaa, joka olisi 2.38 talviaikaa ilman silmänkääntötemppuilua.

Viime aikoina olen purkanut tähän ketjuun vointiani päivän parin välein ilman, että olisin sanonut kaikkea tai jaksanut tai pystynyt kuvaamaan kyllin tarkkaan mitään kirjoittamisen ollessa raskasta.

Edelläkin kertoessani silmieni sumenemisesta se ei ollut mitään nukahtelua, vaan astetta pahempaa, että hereillä ollessaan näkee kaiken sumuisena kuin jonkin sumuverhon takaa kuten äskenkin, joka on todella pysäyttävää tietäessään, ettei se ole mitään normaalia.

Elämän rajallisuuden tuntee väkisinkin tässä tilassa, ja edelliskerralla suihkussa tunsinkin Jumalan puhuttelevan ja valmistelevan minua johonkin sellaiseen, mitä tuskin kukaan haluaisi omalla kohdalla ajatella, elämän rajallisuutta ja viimeisiä hetkiä; mutta Hän on silloin läsnä, että vaikka se hetki (kuollessaan) on kauhea, se on lyhyt.

- No, kun tuollaista ajatusta alkoi tulemaan, aloin ajatella, ettei vaan vielä, etten halua kuolla vielä, jonka pyynnön lausuin mielessäni takaisinpäinkin sinne, jossa näistä kohtaloista päätetään. Tilanne oli nyt eri kuin 16 vuotta sitten, ja yritin ainakin neuvotella päinvastoin kuin silloin 16 vuotta sitten, jolloin hirveässä ahdistuksessani halusin pitää kaikkea vain mielikuvitukseni tuotteena, ahdistuessani niin hirveästi, että tuskanhiki nousi ihoni pintaan.

Ajatus ei tahdo enää kulkea, mutta haluaisin ympätä vielä yhden, varta vasten tähän ketjuun etsimäni kirjoituksen liittyessään samaan asiaan.
Admin
Admin
sanasinko

Viestien lukumäärä : 532
Join date : 17.05.2012

https://web.archive.org/web/20161008123134/http://sanasinko.net/

Takaisin alkuun Siirry alas

"Vain arkku enää puuttuu!" Empty Vs: "Vain arkku enää puuttuu!"

Viesti kirjoittaja Admin Ma 05 Huhti 2021, 04:09

Admin 3.4.2021 klo 5.00 kirjoitti:
Admin 30.3.2021 klo 5.31 kirjoitti:
Admin 29.3.2021 klo 11.37 kirjoitti:
Admin 28.3.2021 ja 29.3.2021 kirjoitti:
Admin 14.3.2021 klo 2.29 kirjoitti:
Admin 4.3.2021 klo 6.51 kirjoitti:
Admin 17.2.2021 kirjoitti:
"Mutta niin kauan tässä taistellaan kuin henki pihisee, ja minähän olen taistelija enteellisesti valitun nimimerkkinikin mukaisesti," kirjoitan edellä, jonka perään on todettava huomanneeni monen muunkin taistelleen ja pistäneen vastaan - ylivoimaisen vastustajan viedessä lopulta voiton hoidonkin tupatessa olemaan huonoa tai kun sitä ei saa ollenkaan tai ajoissa, ollessaan monissa sairauksissa kohtalokasta. Itsekin tunnen eläväni sairauksien armoilla, joiden kiristysote minusta ei ole höllentynyt kuin vain välillä, puristaessaan hetken kuluttua ihan täysillä taas. Joulukuun loppupuolella alkoi rintakehän kirvelykin sydämen kohdalla ja 27.12.2020 heräsinkin siihen kesken unieni aamulla, alettuani vasta sen jälkeen pohtia, mitä se oikein on, johtuen joko sydämestä tai keuhkoista. Ainakaan kirvely ei mitään lempeää ollut herätessänikin siihen, ja luin aortan pullistumasta, joka alkaa vaivata yhä useampia vanhetessaan ja voidessaan olla kohtalokastakin päästessään repeämään niin kuin entisen naapurini siskolle kävi. Jouduttuani synnyttämään ilman minkäänlaista kivunlievitystä tiedän, miltä tuntuu, kun puuduttamattomat lihat repeävät ja veri alkaa kirvellä kudoksissa... Minulla on kokemusta myös siitä, kun osoituksena aktiivisesta Lymen sairaudesta ja ACA:sta verisuoni hajoaa ja veri vuotaa kudoksiin kirvellen hirveästi. - Ajattelinkin silloin joulun jälkeisenä sunnuntaina, että minun on herätettävä poikani ja puhuttava vakavasti kaikista asioista, sillä jos saisin jonkun kohtauksen puhuminen olisi liian myöhäistä. - Nyt kun tuosta on lähemmäs toista kuukautta, tajusin vasta pari päivää sitten, että vika voikin johtua vasemmassa pohkeessa olevasta laajentuneesta laskimosta, jota ei viitsitty Tampereella tutkiakaan, vaikka vaiva on diagnosoitu jo parikymmentä vuotta sitten ilman, että olisin edes ainoa, jota on kohdeltu arvauslaitoksissa huonosti oltuaan kohtalokasta monille, liian monen asian ollessa Suomessa pielessä Orioninkin vedettyä markkinoilta kuin piruuttaan pois ainoan hepariinivoiteen niin, ettei vanheneva väestö voisi sulattaa hyytymiään sillä, vaan kuolisi pois, sitä ei voi olla ajattelematta. - Mutta totta se on vielä tänä päivänä eikä auttanut kuin etsiä esiin se hepariinigeeli, jota tilasin pari vuotta sitten Saksasta Suomeen ja sivellä sitä vasemman pohkeen lisäksi kuin varmuudeksi myös rintakehään, jos siellä sattuisi joku pieni veritulppa olemaan, ollessaan ihan mahdollista suvussa, jossa niitä on tupannut olemaan, vaikka olenkin käyttänyt jo lähemmäs kolmekymmentä vuotta kalaöljyä päivittäin ja viime vuosina myös asetyylisalisyylihappoa sisäisesti, kun ulkoista hepariinivoidettakaan ei ole enää saanut, vaikka se on ollut minulla reseptillä pysyväislääkityksenä, jota en ole saanut enää vuosiin.

Kello on nyt 7.35 17.2.2021 enkä ole taaskaan nukkunut yhtään vointini romahdettua jälleen.


"kirvely rintakehässä sydämen kohdalta

+++++"

Edellä oma merkintä ja perässä muistiinpanoja Q Padissa videolta, josta tallensin 4.1.2021 One-Tabiinkin https://tinyurl.com/yags32eb lyhyen linkkikoosteen:


"Alzheimeria vastaan :

huperzine

Ginkgo Biloba

vinpocetine

ProMind Complex

St John Wort

NAC"


Oloni ollessa aivan karsea taas tänään 17.2.2021 kello 6.03 ilman, että olisin pystynyt nukkumaan vielä yhtään täristessäni ja vointini romahdettua jälleen - jota tapahtuu yhä useammin - seuraavassa myös jotain aiemmin kirjoittamaani:


"Viikonlopun kivulloisuuteen edellä on lisättävä vielä lonkkasärky, joka iski lauantaina ihmetellessäni myös sitä, miksi vasen lonkka on kipeämpi kuin oikea muistaessani vasta myöhemmin loukanneeni sen nuorena karatessa, johon alkeiskurssi silloin sitten päättyikin, spirokeettojen ja muiden patogeenien loisiessa sitten niissä kipeissä paikoissa."

- 28.12.2020 klo 2.43



"Kello 8.37. Nythän on hyvä hetki kirjoittaa tai sitten ei, kun en ole nukkunut yhtään ja tärisen ja reidet jäytävät borrelioosin päästyä taas pintaan sieni-infektion ja koko helvetin tautiryppään kera, johon ei ole saanut arvauskeskuksesta mitään apua. Olisin tarvinnut vaan niin kipeästi unta ja nukahdinkin, herätäkseni seuraavassa hetkessä tukehtumisen tunteeseen toisen puolen nielusta vaivatessa, jonka jälkeen nukahdin uudestaan ja heräsin uudestaan samaan vastenmieliseen tukehtumisen tunteeseen toisen puolen nielusta vaivatessa, johon en keksinyt muuta lievitystä kuin suihkuttaa kurkkuuni NutriBioticin kurkkusuihketta helpottaessaankin vähän, laittaessaan vaan sairaan vatsani tärisemään, jonka jälkeen unet olivatkin jo menneet - tämän kirjoittamisenkin tuntuessa ylivoimaiselta nyt ilman elimistön tarvitsemaa lepoa, päänkin alettua kutista ja kalvaa taas, kun en pystynyt nukkumaan pipokaan päässäni nyt, tarvittuani sitä öisin otsaonteloiden kalvamista vastaan lääkäreiden jätettyä minut vain tyhjän päälle kärsimään ja odottamaan kuolemaa niin kuin liian monet muut sairastaessaan lääkäreiden nonchaleeraamia tauteja.

Kello on 9.02 nyt eikä tästä kirjoittamisesta tule tällä erää mitään ollessani liian sairas ja väsynyt."

- 9.1.2021



"Kello on 5.25 valvoessani toista yötä putkeen rankan viikon jälkeen, jolloin olen valvonut jo yhden yön aamuun ja käynyt asioilla sen perään ulkona pakkasilmassa kävellen, saaden nukuttua muutaman tunnin vasta iltapäivästä, jonka ohella valvoin toisenkin yön aamuun ja nukuin huonoa stressiunta vain parisen tuntia heräten karseaan oloon.

Tätä valvomista sairauksien takia on koko ajan ja hyvä, jos nukun puolet tai kolmanneksen siitä, mitä pitäisi nukkua pystymättä nukkumaan edes univelkoja välillä pois.

Väsyttää eikä ajatus tahdo kulkea, joka ei ole mikään ihmekään tässä kunnossa, mutta yritän kuvata parilla sanalla ongelmaa, josta en muista juuri ollenkaan kirjoittaneeni alettuani vaan nukahdella koko ajan pystymättä kuitenkaan tässä kunnossa luut vihlovina ja turvonnutta vatsaa myöten tärisevänä nukkumaan otsankin jäytäessä helvetin päästyä valloilleen ties mistä taas ja ehkä monestakin päällekkäisestä asiasta.

Kun taustalla on sieni-infektiota, borrelioosia ja ties mitä, ei tarvita kuin vähän stressiä, jotain muuta tai kaikkia yhdessä sekoittamaan koko pakan uudestaan. Tähän pariin viime yöhön ei tarvittu muuta kuin näennäisesti hyviä luomunaudanlihasuikaleita, joissa oli vielä pari päivää käyttöaikaa pakkauksen ja lihan näyttäessä ihan priimalle - olematta vaan sitä.

- 1.2.2021, klo 5.57 nukahdettuani juuri ja pelättyäni koko tekstin häipyneen joutuessani jatkamaan myöhemmin joskus toisen kerran ollessaan liian raskasta nyt."


Olen koostanut edelle ja laittanut jo aiemmin talteen hajanaisia pätkiä, joita aloin työstämään aamuvarhain keskiviikkona 17.2.2021, puhdin loppuessa jälleen kerran vaan kesken, kun en ollut nukkunut vielä pätkääkään, jolloin koko kirjoittaminen oli jätettävä sikseen.

Myöhemmin samana päivänä lopen väsyneenä, ollessani lähdössä ovesta ulos ja kerättyäni käsiini vielä pari tyhjää juomapulloa, nostin pääni lattianrajasta ylös huomaamatta ollenkaan avonaisen välioven ovenkahvaa, johon törmään nupillani niin, että oikealla puolella otsassani rusahtaa pahasti.

Tiedän heti loukanneeni pahasti pääni, jota alan otsan kohdalta painaa lujasti niin, että verenvuoto vammakohdassa hyytyisi enkä saisi mitään kauheaa mustelmaa. Kävikin kuitenkin päinvastoin, sillä otsaani nousee puolikkaan kananmunainen kokoinen veripallo, verisuonen hajottua oikealta ohimosta juuri siitä kohtaa.

Tapaturmasta on jo reilu kaksi viikkoa eikä otsa ole parantunut vieläkään entiselleen eikä taida parantuakaan saatuani vammakohtaan omituisen koholla olevan luupatin. Päästyäni tuolloin vasta parin päivän kuluttua puolentoista minuutin tt-kuvaan, kuvaani vilaissut radiologi ei nähnyt siinä mitään murtumaa, täytyessään olla väärässä kuultuani omin korvin rusahduksen otsastani, johon on kasvanut kuin koholla oleva luupatti tuon jälkeen.

Mutta mistä halusin tänä yönä kirjoittaa - nukkumatta taaskaan vielä yhtään vatsan alettua täristä jälleen - oli oikeasti se, mitä nyt keskiviikkoaamuna tapahtui, kuinka karsea herätys minulla oli. Minulta alkoi unessa loppua happi keuhkoista ja ajattelin, että tarvitsisin toiset (keuhkot), joilla hengittää, joita minulla ei ollut. Ilman loputtua sitten ikävästi aloin haukkoa henkeäni, johon heräsin ja sitä seuranneeseen yskänpuuskaan. Neurologiset oireeni ovat niin pahoja, ettei siitäkään ole kuin jokunen yö, kun mennessäni nukkumaan heräsin monta kertaa siihen, että sylki valui suupieltäni pitkin alas niin, että jouduin pyyhkimään sitä yhä uudestaan pois. Pystyäkseni näissä oireissani ylipäätään nukahtamaan olen jo vuosikausia turvautunut rentouttavaan musiikkiin, jonka ajastan soimaan hiljaisena taustalla, laitteiden pienennyttyä vaan cd-soittimesta kännykkään, johon olen taltioinut mieleistäni gospelmusiikkia.

Edellisen kirjoittamisesta 4.3.2021 jälkeen ei ehtinyt kulua kuin pari tai muutama päivä, niin silmissäni sumeni yhtenä yönä niin, että näin pelkkää usvaa vaan silmissäni, käänsin päätäni sitten mihin suuntaan tahansa. Sairauskohtauksen saavat ihmiset pyrkivät nousemaan ylös sijoiltaan ja niin minäkin nyt tuolloin ja sykekin nousi vähän ihmeteltyäni, että mitä nyt. Pakotin itseni kuitenkin takaisin alas istumaan sänkyyn, sairastaessani oman onneni nojassa näitä tauteja, kirjaten tuon kuitenkin päivän pari viiveellä aamusivuihini kohtauksen toistuttua muistaakseni jo seuraavana yönä parikin kertaa.

Valvottuani 17.2.2021 aamuun, kuten edellä kirjoitan, loukkasin sen jälkeen pääni niin, että otsaontelon kohdalla rusahti. Vaikka veri vuoti ihon alla vielä toista viikkoa tuon jälkeen, tt-kuvassa ei näkynyt muka mitään tai ei osattu katsoa oikein, sillä vammakohtaan on kasvanut kova patti tai rustottuma luun murruttua, niin uskallan väittää kuultuani omin korvin sen rusahduksen sairauksien rasittaman luustoni olematta enää mitenkään vahvaa ja vammakohdan särkiessä aika ajoin edelleen.

Terveystilanteeni edellyttäisi oikein kunnon tutkimuksia, johon ei ole ollut toistaiseksi voimia eikä realistisia mahdollisuuksia jossain vartin ajassa jonkun tk-lääkärin vastaanotolla arvauskeskuksessa. Siitä on nyt yli kymmenen vuotta, kun kirjoitin äitini lääkärille joistain käytännön asioista ja hän vastasi minulle saatuaan äidiltäni luvan kommentoida hoitoaan. Sen jälkeen yhteys katkesi kokonaan ja tuo lääkäri on voinut ihmetellä, miksei minusta ole kuulunut enää pihaustakaan tuon alun jälkeen, yli kymmenen vuotta sitten. Mielessäni on ollut kertoa, mitä on tapahtunut, mutten ole jaksanut. Ehkä linkitänkin vaan näihin lukuisiin kirjoituksiini netissä, niin ymmärtää paremmin, mitä homeasunnossa sairastuminen merkitsee ihmisille ja ne kaikki muut sairaudet vielä siihen päälle. Kun silloin jo yli kymmenen vuotta sitten puheeksi tuli punkinpuremat ilman, että itse olisin potenut sitä helvetintautia vielä, kyseinen lääkäri kertoi määräävänsä erittäin herkästi borrelioositestiin, mikäli on nivelvaivaa ja muuta epämääräistä. Ajattelin vaan, että siinähän voisi olla minunkin lääkärini, vaikka onkin vähän etäämpänä, mutta saapi nähdä, miten tässä lopulta käy sairauksien edetessä tilanteessa, jossa ei edes borrelioosia nujerreta yhdellä antibiootilla ollessaan paljon pahempi, monimuotoisempi ja tappava tauti niin kuin monet muutkin, koronan olematta ainoa ihmisiä nujertava sairaus.

Takana on päivä, jolloin vointini romahti taas saatuani sisällä omassa kotonani vain vähän "kylmää" yöllä, kun en ollut koko aikaa paksujen peittojeni alla, joista huolimatta voin palella sairaasti, jalkaterieni jäätäessä vällyjen alla paraikaakin. Kun viime yönä pääsin sitten lopulta nukkumaan, uni ei lopulta tullut täristessäni kylmän jäytäessä niin, että oli noustava ja laitettava alpakkasukat jalkaan, jonka jälkeenkin kärsin vielä kylmästä ja lonkkiani jäyti nähdessäni torkkuessani painajaisia, joita olen nähnyt ennenkin - "mukavia" leikkauspainajaisia oltuani nyt jossain toimistossa, jossa minua valmisteltiin leikkaukseen, vaikka olin syönyt Disperiniä ja kalaöljyä, jotka voisivat laittaa veren vuotamaan.

Heräsin siihen painajaiseen, jota en halunnut katsoa enempää ja olin koko päivän hirveän väsynyt niin, että piti levätäkin välillä joulukuun lopulla alkaneen vaivan vaivattua nytkin ja sydämen kirveltyä taas.

- Kello on nyt 2.28 jo alkaessani nukahdella taas, jaksamatta oikolukeakaan edellistä kokonaan.

Jk. Tajunnantaso on muuttunut varsinkin öisin, se ei ole ollut enää pitkään aikaan normaali.

Yritin äsken tarkistella talviajan muututtua kesäaikaan, ovatko myös viestien kellonajat siirtyneet tunnilla eteenpäin niin kuin ennen. Aika metkaa oli vaan katsoa viime yönä kännykän kelloa vain hetki ennen kolmea, jonka jälkeen kello hypähtikin tunnilla eteenpäin. Nyt mieleeni tuli, että sehän on valehtelua ja valheessa elämistä, sillä eihän sitä yli hypättyä tuntia voi oikeasti häivyttää pois. Mutta jos jo ajan kanssa valehdellaan noin, missä kaikessa muussakin valehdellaan, sensuroidaan ja pimitetään silmänkääntötemppujen ollessa noin helppoja.

Oikeastaan en tullut kirjoittamaan tuosta enkä olisi jaksanut kai kirjoittaa mistään, ellen olisi kiinnittänyt huomiota erääseen seikkaan.

Aloin eilen illallakin nukahdella sairaasti jo iltayhdeksän jälkeen - saman tapahduttua äsken iltakuuden jälkeen, joka on oikeasti vasta talviaikaa viiden jälkeen. Söin sitä ennen tänään pari palaa ruisleipää, jonka päällä toisessa siivussa oli tavallista margariinia ja toisessa juoksevaa margariinia ja päällä chilijuustoviipale, jonka perään söin yhden suklaalla kuorrutetun kaurakeksin ja hörppäsin kylmää kahvia ja vettä päälle, tullen sen perään istumaan peittojen alle tänne sänkyyn oltuani ompelusta ja neulomisesta vähän rasittunut ja huonovointinen ruoan jälkeen kuten lähes aina ollakseen normaalia. No, selaan sitten nettiä, tuttuja sivuja ja lepuutan hermojani katsomalla lankavalikoimaa, jossa silmiä hivelee monet kauniit värit. Mutta samaan aikaan päätäni puristaa omituisesti kallon sisällä, jossa ei ole ikävä kyllä mitään uutta minulle, kärsittyäni noista oireistani jo kauan - ja ennen kuin huomaankaan, olen nukahtanut. Ihmetellessäni sitä huomaan nukahtaneeni uudestaan.

Joskus aikaisemmin valiteltuani samaa asiaa Suomi24:llä joku vastasi ja sanoi aivopaineeni voineen nousta ja nukahteluni voivan johtua siitä.

- Niin, mistähän se aivopaine on oikein noussut; pään vihloessa ja puristaessa parhaillaankin vasemmalta puolelta korvan yläpuolelta, vaihtaessaan paikkaa ja kuumottaessa ja kutistessa sairaasti. Kun se vihloo, se oikein sattuu, niin kuin vasemman korvan yläpuolelta juuri nyt, kellon ollessa 19.12 kesäaikaa.

Ihan lyhyt aika tässä ei ole kulunutkaan, kun oikean diagnoosin ja hoidon saaminen on viivästynyt. - Yli kymmenen vuotta, joka on hirveän pitkä aika elää heitteille jätettynä ja ilman lääketieteellistä apua, joka olisi minullekin kuulunut.


Jk. Klo 0.22 kesäaikaan jo seuraavan vuorokauden 29.3.2021 puolella:

Kirjoitettuani sairaalloisesta nukahtelusta alkuillalla se ei jäänyt vain pariin kertaan edellä nukahdellessani perään pienessä ajassa kymmenisen kertaa yhteensä.

Kävelylenkillä myöhemmin illalla rintakehässä sydämeni kohdalla alkoi sama sairaalloinen kirvely, josta olin alkanut kärsiä joulukuun loppupuolella. En vaan ollut aiemmin huomannut sen liittyvän liikuntaan niin kuin nyt kävi - kärsiessäni monista muistakin oireista, joissa en jaksa rypeä ja kirjoittaa samoista asioista loputtomiin. Yrittäessäni purkaa kaiken tärkeän aamusivuihini päivä päivältä on alkanut yhä enemmän rasittaa jatkuva oireista ja vaivoista kirjoittaminen, johon voi mennä puoli liuskaa ja ylikin niin, että muiden asioiden ja elämän osuus on kutistunut niin kuin on tapahtunutkin. Ehkä jossain vaiheessa lyön hanskat tiskiin enkä puhahda sairauksista ja kärsimyksistä mitään voimieni ollessa niin loppu, jonka jälkeen voisi kuvitella, että sehän voi hyvin nyt. Just joo, ainakaan jos ei ole kokemassa ja tuntemassa sitä helvettiä, josta itse joudun koko ajan kärsimään... Viimekin yönä, kun yritin nukkua, jalkojani jääti ja särki kylmästä kaikkien peittojeni alla niin helvetisti. Sitten vielä vatsani tärisi sairaasti ja muistin, etten ollut ottanut rohtojuomaani kaikkia taudinaiheuttajia vastaan... Ja nousen ylös ja menen jääkaapille ottamaan viidestä pullosta toiseksi viimeisen pullon, tyhjennettyäni jo kolme pulloa ja yhden täyden ollessa vielä jäljellä, jonka jälkeen on aloitettava omien rohtojensa uuttaminen taas, joka sekin on raskasta. Yöllä rohtojuomani lisäksi pureskelen vielä kaksi kokonaista neilikkaa tappamaan pirulaiset suolistostani, jos niitä on, johon onkin hyvät mahdollisuudet tultuani omien sisarusteni ja äidin myötävaikutuksella vähätellyksi kissan madottamisasiassa niin, ettei kissaa ole yhä edelleenkään madotettu, ei vuosikausiin enää, joka on todellinen riski ja yksinkertaista ja typerää maailmassa, jossa zoonoosit jyräävät mukaan lukien korona - jonka itse sairastin jo vuosi sitten, niin uskallan väittää kirjoitettuani siitä aika montakin viestiä Suomi24:ssä.

Seuratessani uutisia törmäsin https://tinyurl.com/yk5yweyb tuollaiseen, jossa pitkittyneitä koronaoireita verrataan borrelioosin oirekirjoon. Onneksi sentään lehdet kirjoittavat sairauksista, joita lääkärit eivät tunnusta juuri olevan olemassakaan, kuten esimerkiksi kroonista borrelioosia, jonka voin käsi sydämellä sanoa olevan totista totta, ja päinvastoin jokapäiväistä oikeaa, hirveää kidutusta eikä mitään satua. Ehkä Jyväskylän yliopiston ja muitakin uusimpia tutkimuksia on tullut jo sen verran vilaistua, että lääkäri puhuu tuossa "pitkittyneestä borrelioosista" saatuani omani hyvin todennäköisesti uinuvaan tilaan jo lapsena punkkiseudulla, kunnes punkinpurema vuonna 2012 laukaisee koko potin niin, että jo lapsesta asti potemani Raynaudin oireyhtymä*) ja kaikki muutkin oireet räjähtävät käsiin homeelle altistuneessa elimistössäni kärsiessäni samaan aikaan sen seurauksena sieni-infektiostakin, johon en ole saanut mitään asianmukaista hoitoa, kuten en pirulliseen borrelioosiinikaan, jossa pitäisi hoitaa ja tutkia kaikki oheisinfektiotkin.

Mitä Iltalehden tuoreeseen juttuun tulee, kuulostaa ihan tutulta tuo ikävä todellisuus kaikkien "hyvinvointipalvelujen" takana lukiessani sanat:

– Jos miettii paikallista terveyskeskusta, niin ne ovat jättäneet minut ihan yksin. Olen nähnyt viimeksi lääkärin tammikuussa. Aika hankalaahan tämä on. En tiedä, onko siinä jotain henkilökohtaista. Olen välillä ärtynyt siellä lääkärissä, kun kukaan ei halua kuulla koko oirekuvaa.
– Siellä on voinut olla joku aivoverenkierron häiriö tai jokin vastaava. Tuo on niin erikoinen oire, ettei sitä ole varmaan pystytty tutkimuksissa kuvaamaan. En ole itse tällaisesta oireesta kuullut, mutta moninaisiahan nämä oireet ovat olleet.

Halme muistuttaa, että hän itse ei ole päässyt jalkaoireiden takia tutkimuksiin.

Vakavia oireita on vaikka kuinka paljon ja jätetään vaan heitteille, niin kuin minut ja monet muutkin on jätetty irvokkaissa "hyvinvointipalveluissa" heitteille.

Aika paljon olisi linkitettävää kirjoituksiini, mutta etsiessäni kaiken netistä siihen menisi ihan hirveästi aikaa kirjoittamisen lisäksi, johon siihenkin menee hirveästi aikaa.


*) https://www.academia.edu/18039590/Lyme_borreliosis_and_Raynauds_syndrome

- Jälkikirjoitus postattu foorumille kirjoittamisen jälkeen kello kaksi yöllä, 29.3.2021. Tiedoksi vielä lisäys kello 2.17, että aloin nukahdella sairaasti taas ja nähdä kaiken sumuisena jälleen. Kello 3.14 korjattu asiavirhekin edellä muistettuani väärin tyhjentämieni rohtopullojeni määrän, joita oli kolme, vain yhden täysinäisen ollessa enää jäljellä käytyäni jääkaapilla ottamassa rohtojuomaani taas ja alettuani sen jälkeen nukahdella ja nähdä kaiken sumuisena uudestaan, tekstin muokkaamisenkin ollessa aika vaikeaa sen takia, pystymättä ajattelemaan enää kunnolla ajatuksen ja tajunnan pätkiessä koko ajan, kellon ollessa jo 4.00 nyt.

Kello on 11.12 jatkaessani seuraavana päivänä 29.3.2021 tuntiessani itseni uupuneeksi ja väsyneeksi katkonaisten ja huonojen yöunien jälkeen, vaikka yritin muuta jättäen kirjoittamatta aamusivunkin yöllä loppuun tehtäväksi vasta tänään enkä ottanut ennen nukkumaanmenoa höyryhengitystäkään. Nukahdin sitten yöllä ikävässä olossani oikealle kyljelleni, jossa heräsin jonkun ajan kuluttua siihen, että sylki oli valunut suupielestäni alas hengitys- ja nielemistauon seurauksena, jonka jälkeen heräsin jonkun häikän takia vielä vasemmalla kyljelläni liman tukkiessa hengitysteitäni niin, että olo on ollut kurja niiden pätkäunien jälkeen yöunien loputtua jo yhdeksän jälkeen aamulla. Ei ollut mieltä ylentävää raapustaa edellisen päivän aamusivuakaan vasta seuraavana päivänä eikä raapustaa tämänpäiväiseenkään muuta kuin vaivoja, vaivoja vaan kulutettuani siihen kolmasosan liuskastani, käsin kirjoittamisen ollessa tosi raskasta ja totista pakertamista niin, että tietää kirjoittaneensa oikeasti.

- Huh, mikä kauhea ketju tästä on tullut, jota en olisi halunnut enää jatkaa enkä kirjoittaa näin myöhään, löydettyäni hirveitä asioita taas ollessani itsekin niin huonossa kunnossa, että silmissäni sumeni taas äsken, joka on kuin painajaista, jota ei auta kuin kestää niin kauan kuin henki pihisee.

Nähtävästi olen siteerannut koko ketjun viesteihini - kirjoittaa voi monella eri tyylillä, kaikkien viedessä aikaa.

Kello on nyt 3.38 kesäaikaa, joka olisi 2.38 talviaikaa ilman silmänkääntötemppuilua.

Viime aikoina olen purkanut tähän ketjuun vointiani päivän parin välein ilman, että olisin sanonut kaikkea tai jaksanut tai pystynyt kuvaamaan kyllin tarkkaan mitään kirjoittamisen ollessa raskasta.

Edelläkin kertoessani silmieni sumenemisesta se ei ollut mitään nukahtelua, vaan astetta pahempaa, että hereillä ollessaan näkee kaiken sumuisena kuin jonkin sumuverhon takaa kuten äskenkin, joka on todella pysäyttävää tietäessään, ettei se ole mitään normaalia.

Elämän rajallisuuden tuntee väkisinkin tässä tilassa, ja edelliskerralla suihkussa tunsinkin Jumalan puhuttelevan ja valmistelevan minua johonkin sellaiseen, mitä tuskin kukaan haluaisi omalla kohdalla ajatella, elämän rajallisuutta ja viimeisiä hetkiä; mutta Hän on silloin läsnä, että vaikka se hetki (kuollessaan) on kauhea, se on lyhyt.

- No, kun tuollaista ajatusta alkoi tulemaan, aloin ajatella, ettei vaan vielä, etten halua kuolla vielä, jonka pyynnön lausuin mielessäni takaisinpäinkin sinne, jossa näistä kohtaloista päätetään. Tilanne oli nyt eri kuin 16 vuotta sitten, ja yritin ainakin neuvotella päinvastoin kuin silloin 16 vuotta sitten, jolloin hirveässä ahdistuksessani halusin pitää kaikkea vain mielikuvitukseni tuotteena, ahdistuessani niin hirveästi, että tuskanhiki nousi ihoni pintaan.

Ajatus ei tahdo enää kulkea, mutta haluaisin ympätä vielä yhden, varta vasten tähän ketjuun etsimäni kirjoituksen liittyessään samaan asiaan.

Tuo aivan edellinen tuossa on kirjoitettu edellisyötä vasten, mutta mitä minun piti kirjoittaa tänne myös viime yönä, jolloin voin kauhean huonosti. Kauheaa, että muistini on mennyt niin huonoksi, etten muista kaikkia asioita enää ollenkaan. Järkytyin siitäkin, etten muistanut yhtään juttuani, jota olin kirjoittamani mukaan hautonut jo kolmisen viikkoa ilman, että olisin muistanut nyt lukiessani kymmenen vuoden takaista juttua ollenkaan, mitä siinä tapahtui, ollessaan ihan vierasta minulle. Viime yöstä ei ole sentään kymmentä vuotta ja voisin muistaa ainakin osan... Nukahtelin jo illalla autossa ihan sairaasti niin, että heti kun olin herännyt, nukahdin uudestaan, vaikkei kello ollut silloin paljoa. Arvioni mukaan nukahtelin ainakin viitisenkymmentä kertaa vajaan tunnin aikana, parin hedelmäsokeripuristeen autettua vähän. Mutta sitten aamuyöllä kirjoittaessani aamusivua loppuun sama kuvottava sairas nukahtelu alkoi jatkua niin, ettei siitä kirjoittamisesta meinannut tulla yhtään mitään. Tajunnan ollessa sellaista tietää, ettei siinä ole mitään normaalia, että on hirvittävän sairas verrattuna aiempaan, jolloin ei ollut vielä mitään sellaista kuin nyt asioiden ollessa hullusti. Olisin halunnut yöllä kirjoittaa aamusivun jälkeen siitä olotilasta vielä tuoreeltaan, mutta kello oli vähän päälle neljän ja vaikka olisin kirjoittanut ihan lyhyesti vaan, kuitenkin siihen olisi mennyt aikaa ja se olisi unista pois, mikäli nukkuisin liian vähän ja huonosti. Mutta vaikka jätinkin kirjoittamatta ja laskeuduin makuuasentoon nukkuakseni, siitä ei meinannut tulla mitään, ollessani niin sairas ja joutuessani yrittämään nukahtamaan kauheaan oloon, koska se kauhea olo on sama kuin se helvetti ja sairaus, joka jyllää päällä, se lihastärinä ja vapina, aivojen ja pääkallon epänormaali, kivulias tila, johon pitää yrittää nukahtaa nukkuakseen ylipäätään ja saadakseen oloaan edes hitusen paremmaksi. Lopulta kun se uni tulee, se ei ole mitään normaalia nukkumista, vaan enemmänkin jotain tajuttomuuden kaltaista tilaa sairauksien ikeessä ja hengitys- ja nielemistaukojen vaivatessa niin, että on suuri mysteeri, mitä kaikkea sen unen aikana tapahtuu, josta ei ole yhtään tietoinen. Mutta kun herää muutaman tunnin kuluttua kurjaan oloon, keuhkot ahdistavan ja epänormaalin limaisina kakomaan ja yskimään sitä limaa pois, tietää, ettei kaikki ole ollut unen aikana ok, ettei ole toipunut eikä parantunut sairauksistaan, vallattuaan kehosta yhä enemmän alaa niin, että viime yönäkin ennen nukkumaanmenoa aloin ajatella, että voin kuolla siihen, mutta sekin ajatus oli työnnettävä vaan pois saadakseen edes vähän unta, tuli mitä tuli.
Admin
Admin
sanasinko

Viestien lukumäärä : 532
Join date : 17.05.2012

https://web.archive.org/web/20161008123134/http://sanasinko.net/

Takaisin alkuun Siirry alas

"Vain arkku enää puuttuu!" Empty Vs: "Vain arkku enää puuttuu!"

Viesti kirjoittaja Admin Ke 07 Huhti 2021, 05:51

Kello on 4.56 pään kutistessa paraikaa oikealta keskeltä sairaasti. Ei mitään hilsekutinaa tms. vaan syvemmällä kudoksissa aivoissa ja kallossa muhii diforminen sieni tai useampikin mikrobeineen ja spirokeettoineen, mitä kaikkea siellä nyt onkaan tuhoamassa aivojani joutuessani elämään kuin uhrilampaana lääkäreille, jotka eivät kestä älykkäitä ja asioita tutkivia kielitaitoisia ihmisiä, varsinkaan naisia, joita heidän sovinistisikaegonsa ei kestä.

Sain päivällä leikkuulaudan syrjästä käteeni pari puutikkua, joita yritin vetää pois pinseteillä näkemättä kunnolla +1,5:n lukulasien läpi, jonka jälkeen jotain tuntui jääneen vielä käteeni. Kun myöhemmin yritin rapsuttaa mahdollisia tikkuja pois näkemättä edelleenkään lasien läpi sen tarkemmin, omat neulanpistoni käteni iholla eivät tuntuneet yhtään mukavilta. Aloin ajatella siinä omaa synnytystäni, sitä kivuliasta lihojen repeämistä ilman puuduttamista ja ilman minkäänlaista kipulääkitystä - jonka jälkeen ajatukseni karkasivat toiseen asiaan, ihoni kavahtaessa samalla niitä pieniäkin neulanpistoja, joilla yritin saada tikkua/tikkuja pois näkemättä fyysisillä silmilläni yhtään niin hyvin kuin sieluni silmin, jotka myötäeläen tavoittivat Jeesuksen, kun neulan tilalla olikin iso naula ja se hakattiin käden ja toisenkin läpi ja jalkojen läpi erittäin julmasti ja kivuliaasti ja ihminen nostetaan siinä hirveässä kidutuksessa roikkumaan ristille ja kuolemaan sadistien toimesta.


Viimeinen muokkaaja, Admin pvm Pe 09 Huhti 2021, 00:45, muokattu 2 kertaa (Raportin syy : Poistettu liuta lainattuja viestejä, jotka löytyvät ketjusta edellä.)
Admin
Admin
sanasinko

Viestien lukumäärä : 532
Join date : 17.05.2012

https://web.archive.org/web/20161008123134/http://sanasinko.net/

Takaisin alkuun Siirry alas

"Vain arkku enää puuttuu!" Empty Vs: "Vain arkku enää puuttuu!"

Viesti kirjoittaja Admin Pe 09 Huhti 2021, 03:45

Admin 7.4.2021 klo 11.46 kirjoitti:
Admin 7.4.2021 klo 5.51 kirjoitti:Kello on 4.56 pään kutistessa paraikaa oikealta keskeltä sairaasti. Ei mitään hilsekutinaa tms. vaan syvemmällä kudoksissa aivoissa ja kallossa muhii diforminen sieni tai useampikin mikrobeineen ja spirokeettoineen, mitä kaikkea siellä nyt onkaan tuhoamassa aivojani joutuessani elämään kuin uhrilampaana lääkäreille, jotka eivät kestä älykkäitä ja asioita tutkivia kielitaitoisia ihmisiä, varsinkaan naisia, joita heidän sovinistisikaegonsa ei kestä.

Sain päivällä leikkuulaudan syrjästä käteeni pari puutikkua, joita yritin vetää pois pinseteillä näkemättä kunnolla +1,5:n lukulasien läpi, jonka jälkeen jotain tuntui jääneen vielä käteeni. Kun myöhemmin yritin rapsuttaa mahdollisia tikkuja pois näkemättä edelleenkään lasien läpi sen tarkemmin, omat neulanpistoni käteni iholla eivät tuntuneet yhtään mukavilta. Aloin ajatella siinä omaa synnytystäni, sitä kivuliasta lihojen repeämistä ilman puuduttamista ja ilman minkäänlaista kipulääkitystä - jonka jälkeen ajatukseni karkasivat toiseen asiaan, ihoni kavahtaessa samalla niitä pieniäkin neulanpistoja, joilla yritin saada tikkua/tikkuja pois näkemättä fyysisillä silmilläni yhtään niin hyvin kuin sieluni silmin, jotka myötäeläen tavoittivat Jeesuksen, kun neulan tilalla olikin iso naula ja se hakattiin käden ja toisenkin läpi ja jalkojen läpi erittäin julmasti ja kivuliaasti ja ihminen nostetaan siinä hirveässä kidutuksessa roikkumaan ristille ja kuolemaan sadistien toimesta.

Jk. kello 11.46 7.4.2021, kun kirjoittaminen oli lopetettava edellä kellon ollessa jo liikaa, jonka jälkeen oli mentävä ottamaan vielä höyryhengitystä vahvalla kanelinkuoriöljyllä oikean otsaontelon kutistua jo edellisyönä sairaasti saamatta pois sitä kutinaa, joka tulee tietenkin mikrobeista, joista ei ole viitsitty ottaa näytteitä Markus Liljan väitettyä kyllä viimeksi, ettei sieltä voi ottaa mitään näytettä, joka ei pidä tietenkään paikkaansa. Kyse arvon korvalääkäreiden kohdalla, Liljan olematta ainoa, on vaan siitä, että he eivät halua ottaa näytteitä raskauttavine tuloksineen eikä varsinkaan tehdä sieniviljelyitä kuin korkeintaan sienilääkityksen aikana, niin kuin minulle tehtiin vuonna 2016, saadakseen negatiiviset tulokset, joilla potilas voidaan jättää sillensä ilman oikeaa hoitoa, vaikka se tuhoaa hänen aivonsa niiden taudinaiheuttajien päästessä jylläämään sen jälkeen vapaasti. Ai niin, peruutin osallistumiseni otsaonteloiden pallolaajennustutkimukseen, koska en saanut tietenkään niitä lääkärinaikoja, joita tutkimuksessa lupailtiin.

Tänään otsaonteloni on vaivannut oikealta edelleen ja pääni kutissut sairaasti kuumottavasta kohdalta keskeltä, pääkalloni ollessa kauttaaltaan kipeä nykyään ja paljon muhkuraisempi kuin ennen ja ehkä vähän turvonnutkin samojen silmälasisankojen painaessa nykyään niin, että se sattuu, vaikka ne olivat muutama vuosi sitten vielä ihan sopivat käyttäessäni lukemisessa ja muussa lähityöskentelyssä edelleen +1:n laseja, vaikka likinäköni onkin pahentunut ja koko näkökykyni heikentynyt nähdessäni välillä pelkkää sumua vaan, joka on toistunut liian usein viime aikoina olematta mitään normaalia ollenkaan.

Minun olisi pitänyt saada oikeaa apua jo kymmenen vuotta sitten alettuani kärsiä poskiontelon sieni-infektiosta, joka on saanut ilman oikeaa lääkitystä levitä otsaonteloon ja aivoihin tuhoisin seurauksin, vaikka lääkärit ovat olleet asioiden suhteen niin väärässä kuin olla vaan voi, joka tuli osoitettua vuonna 2018 tutkimuksessa, josta uutisoitiin BBC:n kautta maailmanlaajuisesti, kun suurin osa ihmisestä onkin bakteereja, sieniä, viruksia jne. ja vain 47 prosenttia ihmiskudosta niin, että kyllä niitä sieniäkin ihmiskehossa piisaa myös täällä Pohjolassa, lämpö- ja kosteusolosuhteiden ollessa Pohjolankin ihmisissä varsin passelit, vaikka muuten onkin kylmää, jonka takia homealtistustenkin jälkeen venäläisessä ruletissa voi saada kehoonsa patogeenisiä sieniä ja mikrobeja niin kuin minulle on käynyt, olematta taatusti ainoa ilman, että meitä tutkittaisiin ollenkaan, ollessaankin juuri se tapa, jolla lääkäreille epäsopivasti sairaat voidaan jättää oikean hoidon ulkopuolelle sairastamaan tautejaan ja kitumaan ja kuolemaan niihin.

Kun lääketiede ei auta meitä, joita se ei halua nähdäkään, että olemme olemassa, kukin yrittää selviytyä parhaansa mukaan ja etsiä apua sieltä, mistä saa. Se, että joutuu kutomaan itselleen otsan kohdalta paksuja pipoja ja luovuttamaan niitä toisille, mikäli neulomukset eivät onnistu niin kuin minulle kävi viimeksi neulottuani käsin liian lyhyen pipon, joka ei peitä tarpeeksi otsaa tekemättä sellaisella pipolla mitään, se ei tietenkään ole oikeaa hoitoa, vaan oireiden lievitystä mikrobien jyllätessä väärässä paikassa edelleen päästessään oikein näppärästi otsaontelon ohuen seinämän läpi aivoihin aiheuttamaan tuhoa sielläkin. Ei pidä olla naiivi, etteikö niin muka tapahtuisi ja olisi tapahtunut jo kohdallani kaikkien hoitopyrkimysteni rauettua vuonna 2017 siihen, että Virosta saamani minulle oikeat sienilääkkeet loppuivat, jonka jälkeen mikään ei ole ollut pidättelemässä enää aivojeni tuhoutumista. Muistini ollessa nykyään niin huono, minulle tuottaa vaikeuksia muistaa lääkäreiden nimiä edes viime vuosilta, mutta Jura Nummisen nimen sentään muistan jyrättyään törkeästi minut, jonka lisäksi Tampereella oli pari muutakin, yksi törkeä neurologi ja toinen korvalääkäri, joiden nimiä en muista nyt enkä haluaisi alkaa etsimään kesken kirjoittamisen häiritessään ajatuksenvirtaa aina, tultuani taannoin siihen tulokseen, että linkkejä kannattaa etsiä ja lisätä vasta jälkikäteen jo pelkän kirjoittamisen viedessä oikolukuineen hirveästi aikaa. Mutten vaan muista nimiä, johon voisi auttaa miesten etunimien luetteleminen mielessään niin, että törmätessään tuttuun nimeen koko nimikin palautuisi mieleen. Nimi Heikki Rihkanen pompahti mieleeni jostain, mutta hän vaikuttikin jo Hesassa hoitooni kielteisesti. Vaivaa vaan niin, kun en muista niiden kahden raukkamaisen mieslääkärin nimiä, kun vain Jura Numminen palautui mieleeni saavutettuaan jopa vuoden korvalääkärin tittelin juuri, kun oli siirtänyt vastaanottoaikaani ja perunut lopulta koko ajan kävellessään törkeästi päältäni. Nyt on kyllä tässä kohtaa annettava periksi ja lopetettava kirjoittaminen kaivaakseni nimet tietolähteistäni esiin, koska en muista näköjään parinkaan vuoden takaisia asioita enää niin kuin pitäisi. - No, sieltähän ne paljastuivat; Jari Honkaniemi, joka ei tehnyt minulle neurologista tutkimustakaan, vain selkäydinpunktion ilman, että hänellä tai hoitajalla olisi ollut hengityssuojaakaan silloin, vähätteli positiivisia IgM-tuloksiani kroonisessa borrelioosissani ja piti luotettavina testejä, jotka otettiin sienilääkitykseni aikana tuolloin tammikuussa 2017 lääkkeitteni loppuessa vasta myöhemmin keväällä. Ja se toinen nimi, sekin tuli vastaan sieltä, sukunimen Haataja sanomatta minulle mitään siitä, mikä etunimi oli, jonka luin toisaalta olevan Juhani, Juhani Haatajan pelattua raukkamaista peliä minua mitätöivillä potilasmerkinnöillään, jotka laittoi näkyviin juuri vasta ennen terveyskeskuslääkärin vastaanottoa leimatakseen asiattomasti minut, jonka jälkeen en olekaan käynyt enää terveyskeskuslääkärin vastaanotolla viimeisen kerran oltua marraskuussa 2017 asuessamme vielä Tampereella, jonka surkeaa terveydenhoitoa ei jäänyt yhtään ikävä sääliessäni tamperelaisia, jotka joutuvat sellaista heitteille jättöä sietämään äitini kerrottua yhdestäkin perheestä, joka oli muuttanut Tampereelle luullessaan saavansa vammaiselle lapselleen parempaa hoitoa totuuden ollessakin ihan toista niin, että muuttivat hekin pois sieltä tyhjien "hyvinvointipalvelujen" mainoslauseiden keskeltä.

Hoidon ollessakin noin olematonta, huonoa ja surkeaa - eikä vain Tampereella, joka lienee härskein esimerkki kaikista keskittyessään vain vieraspaikkakuntalaisten kalasteluun ja hoitamiseen laiminlyödessään sillä omia asukkaitaan - ei ole auttanut muu kuin yrittää hoidattaa itseään parhaansa mukaan ja olla valmis kuolemaan, silloin kun kutsu käy ja kohtalon kellot soivat. Hoidon viivästyminen vakavissa sairauksissa, kuten syöpä, on kohtalokasta ja johtaa yleensä ennenaikaiseen hautaan niin kuin liian monien kohdalla käy ilman, että lääkärit voisivat hyvittää jälkikäteen mitään.

Ollessaan niin vakavien tosiasioiden edessä on oltava valmiina ja elämänarvojenkin kunnossa, kutsun voidessa tulla milloin tahansa. On mietittävä, mihin uskoo ja luottaa hädän hetkellä maallisen avun pettäessä ja petettyä jo niin pahasti, kun on astuttava ajasta ikuisuuteen. Kun aikaa vielä on, niin onko muistanut ottaa sydämessään vastaan sen, mihin toivoo pääsevänsä. "Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani", sanoo Herrani, jota palvelen ainakin itse sydämessäni, elämänopetustensa ollessa vailla vertaa. Moni hämmentää sitä uskoa ja lisää siihen omiaan aiheuttaen ihmisille hirveästi ahdistusta ja vahinkoa sillä hengellisellä väkivallallaan väittäessään ties mitä. Ei saa esimerkiksi muka kritisoida. Kritisoiko Jeesus: "Te kyykäärmeen sikiöt!" jne. Onko tuttua? Kannattaakin lukea ihan sitä omaa Raamattua ja Uutta Testamenttia luottamatta sokeasti edes kaikkiin käännöksiin, muistaen vielä senkin, ettei mitään kannata ottaa pilkulleen, kun Jeesus ei kirjoittanut itse mitään, vaan kannattaa ennemminkin katsoa niihin suurempiin linjoihin, siihen rakkauteen ja hyvyyteen, mitä Herramme opetti ollessaan ihan ajatonta ja pätevää yhä edelleen.

- Tuossa vielä lisäys aamuyöllä 7.4.2021 kirjoittamaani, puhdin loppuessa silloin kesken kellon hätyytellessä jo aamukuutta, kuten viestileimastakin näkyy.

Jotain olisi ollut edelle vielä kirjoitettavaa, mutta jo tuossa meni aikaa aloitettuani kirjoittamisen rustattuani ensin pari sanaa aamusivuun, jonka jälkeen kirjoitin varttia vaille kahdestatoista iltapäivään varttia vaille kaksi niin, että peräti kaksi tuntia upposi jo tuohon.

Kirjoitettuani huonosta muististani tuolloin keskiviikkona 7.4.2021 kävi vielä niin, että unohdin kassalla pankkikorttini tunnusluvun juuri, kun se olisi pitänyt näppäillä kortinlukijaan. Ei auttanut sitten kuin näyttää laitteelle toista korttia, jonka senkin tunnusluvun olin unohtanut samaan syssyyn, lähimaksun toimiessa kuitenkin.

Nuo aina käyttämäni tunnusluvut olivat kuin pyyhkäistyt mielestäni enkä pystynyt parhaalla tahdollanikaan muistamaan niitä. Jostain omituisesta syystä kuitenkin muistin poikani yhden pankkikortin numeron, jota en yleensä muista, ja bonuskorttini numeron, jota en yleensä muista ollenkaan. Vasta poikani palauttaessa mieleeni numerot, sain muistini sillä kertaa takaisin.

Nyt on jo liiankin hyvin nähtävissä, mitä tämä kymmenen vuotta potemani ns. "luulotauti" eli konkreettinen helvetti on muistilleni ja aivoilleni tehnyt ja tekee koko ajan. Alati jatkuneen pirullisen ja sairaan pään ja otsaontelon kutiamisen jälkeen molemmat korvatkin ovat kutisseet sisältä korvakäytävistä vuorotellen.

Hengitys- ja nielemistauko iskee yleensä heti nukahtaessani öisin ja herään seuraavassa hetkessä siihen, että sylki valuu suupieltäni pitkin alas. Olen pitänyt jo vuosia Kallion kirkosta saamaani rukousliinaa poskeni alla ja sylki valuu siihen, ellen herää jo sitä ennen niin kuin yleensä tapahtuu, tuntuessaan ihostani varmaan inhottavalta. Rukousliinan ollessa noin tehokäytössä joudun pesemäänkin sitä usein ja pesupussissa nykyään aina, ettei kallisarvoinen liina kuluisi ennen aikojaan loppuun tarvitessani sitä edelleen Jumalan kasvojen alla, nähdessään totuuden tästä helvetistä ja kärsimystä Suomi-nimisessä "hyvinvointivaltiossa", jossa borrelioosin uhrit ja homesairaat voivat vaan haaveilla sellaisesta testaamisesta ja huomiosta, jota esimerkiksi korona nyt saa jo pelkästä epäilystä. Eipä vaan punkinpuremista pääse niin vain terveyskeskuksessa borrelioositestiin, ja sieni-infektioille nauretaan pelkkää tietämättömyydestä johtuvaa naurua tilanteessa, jossa lääkäreiltä on jäänyt opiskelut vähän kesken tai sitä ei ole ollenkaan.

Eikä ne pelkät testit riitä, vaan kyllä se lääkityskin pitäisi saada kohdilleen, että olisi edes jotain, mikä auttaisi ja parantaisi. Piittaamattomuus on aika törkeää joutuessaan itse valmistamaan omat rohtonsa kotona vieläpä pidemmän kaavan mukaan.

Itsekin olin siinä tilanteessa pari päivää sitten, että jääkaapissa säilyttämäni rohtojuoma oli loppumaisillaan jo viimeisestä pullosta, ja mikäs sen mukavampaa sairaana ja väsyneenä kuin alkaa miettiä, millä voimilla jaksaisi pistää oman tuotantolaitoksensa taas pystyyn, kun se uusi satsi ei ihan päivässä synny. Ikeasta sain sentään suodattavan, tilavan teekannun, jonka paikallaan hyvin pysyvään suodatinsuppiloon voi latoa reilusti eri yrttejä vuorotellen. Aloitin Lidlin kahvimyllyssä jauhetuista mustastakuminasta ja kryptolepiksestä, jonka jälkeen siirryin Cat's Claw'hon eli kissankynteen, jota on kuivattuna aika paljon onneksi vielä jäljellä Fimean tehtyä karhunpalvelus borrelioosia sairastaville nimeämällä rohdon lääkkeeksi, jota ei voi enää sen jälkeen tilata laillisesti Suomeen - kuin kiusaksi kaikille niille, joille on jo muutenkin käännetty selkä suomalaisessa terveydenhuollossa. Mikäs se onkaan sitten seuraava yrtti, mihin Fimea iskee kiinni, ottaakseen sen raukkamaisesti hätää kärsiviltä ja heitteille jätetyiltä sairailta pois? Omaa uutostani varten ladoin yrttisuppiloon vielä Artemisia absinthiumia eli koiruohoa aika reilusti, jonka perään rouhittua inkivääriä ja kokonaisia neilikoita niitäkin reilusti, ja kaadoin joukkoon myös yrttiä pahvipakkauksesta, jonka päällä luki "WEISSDORNBLÄTTER MIT BLÜTEN" ollessaan orapihlajaa kukkineen, sydäntä ja verenkiertoa tukemaan, jossa alkoikin olla kaikki yrtit kasassa enää vain nokkosen puuttuessa, jolla täytin loputkin suppilosta. Päälle kaadoin kiehuvan kuumaa vettä jättäessäni uutokseni yön yli hautumaan, saatuani jo tuossa vaiheessa annoksen tarvitsemaani rohtoa kaatamalla sitä kannusta kupillisen itselleni. Seuraavana päivänä tuli ajankohtaiseksi pullojen pesu, kun jääkaapissa olevat pullot oli juotu loppuun ja niihin piti kaataa uudetkin uutokset. Olin ostanut jo vuosia sitten tarkoitusta varten metallikuulia, jotka kaadetaan pestävään puoliksi vedellä täytettyyn pulloon ja ravistellaan. Sain sillä tavalla pullot aika puhtaaksi, mutta olihan se metallikuulien kanssa pelailu aika raskasta joutuessani kaatamaan niitä pullosta toiseen ja pesemään ne uutta käyttöä varten. Olen saanut Lidlistä käyttötarkoitukseen sopivia lasipulloja, joissa on hyvä korkki, mutta täytyyhän niitä aika ajoin uusia, jos vaan voisi. Kun sitä lasten alkoholitonta juhlajuomaa ei ole aina saatavilla kierrekorkkeineen, niin ei auta kuin pestä tai huuhdella pullojaan sillä välin.

On tämä sairastaminen vaan sellaista kokopäivähommaa, ettei ihmekään, ettei voimat riitä kaikkeen, kuten tähän kirjoittamiseen.

Kello on 2.30 9.4.2021 vastaisena yönä hipaistuani äsken päätäni oikealta puolelta ohimon seudulta ollessaan julman ja epänormaalin kipeä kauttaaltaan painajaismaisessa tilanteessani.

Ja pahemmaksi vaan menee, sillä oikolukiessani edellistä tekstiäni ja kosketettuani ajatuksissani päätäni löytyi uusi nysty ja siinä sykkivä verisuoni oikean korvan yläpuolelta, samoin vasemmalta niskasta, joka on vähän turvoksissa - viitsimättä käydä läpi päätäni, jonka sykkivästä suonesta oikealla takaraivossani olen raportoinut jo kauan sitten, oikean ohimon ollessa julmetun kipeä parhaillaankin kellon ollessa 3.10, 9.4.2021 nyt.
Admin
Admin
sanasinko

Viestien lukumäärä : 532
Join date : 17.05.2012

https://web.archive.org/web/20161008123134/http://sanasinko.net/

Takaisin alkuun Siirry alas

"Vain arkku enää puuttuu!" Empty Elohiiriä, kipua ja vihlontaa ja sykkiviä nystyjä kallon pinnassa

Viesti kirjoittaja Admin Ti 13 Huhti 2021, 03:17

Admin 6.10.2020 kirjoitti:
Tänäkin yönä juuri kun lepäsin istuen rauhassa peittojeni alla sängyssä ja olin virkannut kokoon kaksinkertaisen neulekoneella neulomani alpakkaa sisältävän kaulaliinan ja tutkin lankoja niitä myyvällä sivustolla, menin ajatuksissani hipaisemaan päätäni oikealta puolelta niskan yläpuolelta, tuntiessani samalla sormeni alla pienen nystyn, jota jäin hivelemään kevyesti hämmästyessäni hetken kuluttua sitä, että nysty sykki kohdassa, jossa kallossani on leveä railo. En ole huomannut sellaista aiemmin, mutta nyt huomasin, yrittäessään häiritä mielenrauhaani. En sännännyt kuitenkaan sängystä ylös, vaan kirjoitin selaimen hakukenttään sanat "pääkallon pinnalla sykkii verisuoni" ajatellen, löytyykö Suomessa siitä mitään löytäessäni vain seuraavan https://tinyurl.com/y34hcrw9 "Sykkivä sarvi otsalla".

Edellä lainaus https://tinyurl.com/yfpslcbs tuolta, jonka perään patteja on löytynyt lisääkin, niin kuin tässä ketjussa https://tinyurl.com/yewregx5 kerron:

Admin 9.4.2021 kirjoitti:
Kello on 2.30 9.4.2021 vastaisena yönä hipaistuani äsken päätäni oikealta puolelta ohimon seudulta ollessaan julman ja epänormaalin kipeä kauttaaltaan painajaismaisessa tilanteessani.

Ja pahemmaksi vaan menee, sillä oikolukiessani edellistä tekstiäni ja kosketettuani ajatuksissani päätäni löytyi uusi nysty ja siinä sykkivä verisuoni oikean korvan yläpuolelta, samoin vasemmalta niskasta, joka on vähän turvoksissa - viitsimättä käydä läpi päätäni, jonka sykkivästä suonesta oikealla takaraivossani olen raportoinut jo kauan sitten, oikean ohimon ollessa julmetun kipeä parhaillaankin kellon ollessa 3.10, 9.4.2021 nyt.

Tänä yönä en olisi kirjoittanut mitään, ellen olisi löytänyt pääkallostani uuden sykkivän patin, tällä kertaa vasemman korvan yläpuolelta juuri, kun olin etsimässä tietoa siitä, milloin tarkalleen Johanna Tukiaisen systemaattinen kiusaaminen https://tinyurl.com/yk4xj7o2 alkoi Mika Lahtarin päätoimittamassa Hymy-lehdessä. Vaikka etsin webarchive.orgista selaimen lisäosalla Wayback Machine 2.13 ja yli kymmenen hakukoneen selaimen lisäosalla Web Archives 2.1.1, tietoa ei löytynyt perhelehti-Hymyn häivytettyä kiusaamisestaan reilut sata ensimmäistä viestiketjua ollessani sitten aika turhautunut tilanteeseen niin, että sormeni etsiytyivät hipelöimään vähän tukanrajaa, josta löytyi patti, jota luulin alun perin finniksi vaikuttaessaan vaan aika aralta niin, että päätinkin kokeilla, sykkiikö se, jota hämmästyin löytämättä suomeksi https://tinyurl.com/yzcagy9a paljoa mitään tietoa.
Admin
Admin
sanasinko

Viestien lukumäärä : 532
Join date : 17.05.2012

https://web.archive.org/web/20161008123134/http://sanasinko.net/

Takaisin alkuun Siirry alas

"Vain arkku enää puuttuu!" Empty Vs: "Vain arkku enää puuttuu!"

Viesti kirjoittaja Admin Pe 16 Huhti 2021, 06:19

Admin 13.4.2021 klo 3.17 kirjoitti:
Admin 6.10.2020 kirjoitti:
Tänäkin yönä juuri kun lepäsin istuen rauhassa peittojeni alla sängyssä ja olin virkannut kokoon kaksinkertaisen neulekoneella neulomani alpakkaa sisältävän kaulaliinan ja tutkin lankoja niitä myyvällä sivustolla, menin ajatuksissani hipaisemaan päätäni oikealta puolelta niskan yläpuolelta, tuntiessani samalla sormeni alla pienen nystyn, jota jäin hivelemään kevyesti hämmästyessäni hetken kuluttua sitä, että nysty sykki kohdassa, jossa kallossani on leveä railo. En ole huomannut sellaista aiemmin, mutta nyt huomasin, yrittäessään häiritä mielenrauhaani. En sännännyt kuitenkaan sängystä ylös, vaan kirjoitin selaimen hakukenttään sanat "pääkallon pinnalla sykkii verisuoni" ajatellen, löytyykö Suomessa siitä mitään löytäessäni vain seuraavan https://tinyurl.com/y34hcrw9 "Sykkivä sarvi otsalla".

Edellä lainaus https://tinyurl.com/yfpslcbs tuolta, jonka perään patteja on löytynyt lisääkin, niin kuin tässä ketjussa https://tinyurl.com/yewregx5 kerron:

Admin 9.4.2021 kirjoitti:
Kello on 2.30 9.4.2021 vastaisena yönä hipaistuani äsken päätäni oikealta puolelta ohimon seudulta ollessaan julman ja epänormaalin kipeä kauttaaltaan painajaismaisessa tilanteessani.

Ja pahemmaksi vaan menee, sillä oikolukiessani edellistä tekstiäni ja kosketettuani ajatuksissani päätäni löytyi uusi nysty ja siinä sykkivä verisuoni oikean korvan yläpuolelta, samoin vasemmalta niskasta, joka on vähän turvoksissa - viitsimättä käydä läpi päätäni, jonka sykkivästä suonesta oikealla takaraivossani olen raportoinut jo kauan sitten, oikean ohimon ollessa julmetun kipeä parhaillaankin kellon ollessa 3.10, 9.4.2021 nyt.

Tänä yönä en olisi kirjoittanut mitään, ellen olisi löytänyt pääkallostani uuden sykkivän patin, tällä kertaa vasemman korvan yläpuolelta juuri, kun olin etsimässä tietoa siitä, milloin tarkalleen Johanna Tukiaisen systemaattinen kiusaaminen https://tinyurl.com/yk4xj7o2 alkoi Mika Lahtarin päätoimittamassa Hymy-lehdessä. Vaikka etsin webarchive.orgista selaimen lisäosalla Wayback Machine 2.13 ja yli kymmenen hakukoneen selaimen lisäosalla Web Archives 2.1.1, tietoa ei löytynyt perhelehti-Hymyn häivytettyä kiusaamisestaan reilut sata ensimmäistä viestiketjua ollessani sitten aika turhautunut tilanteeseen niin, että sormeni etsiytyivät hipelöimään vähän tukanrajaa, josta löytyi patti, jota luulin alun perin finniksi vaikuttaessaan vaan aika aralta niin, että päätinkin kokeilla, sykkiikö se, jota hämmästyin löytämättä suomeksi https://tinyurl.com/yzcagy9a paljoa mitään tietoa.

Klo 5.45. Mukavaa, kun sieni kutisee jälleen kerran, ensin otsassa oikean otsaontelon sisällä niin, ettei siihen kutinaan pääse omin käsin kiinni eikä pysty helpottamaan sitä millään tavoin, jonka jälkeen melkein siinä samassa vasen korva alkaa kutista - ja sitten juuri nyt kutinan vaihdettua paikkaa, oikealta korvan yläpuolelta kutisee sairaasti juuri nyt, siirtyen sitten oikein pirullisesti oikealle niskan puolelle ja samaan aikaan oikealle otsaan ja päälaelle.

Alkuillalla aloin nukahdella käsitöitä tehdessäni parvekkeella kesken aurinkohoitoni ja muutama päivä sitten elohiiri nyki kuumottavassa kohdassa päälaellani liian pitkiä aikoja sairaasti, ollakseen mitään harmittomia vaivoja ollenkaan - kun tätä kirjoittaessani sairas kutina on siirtynyt jo oikeaan korvaan ja takaisin päälaelle ja sitten vasempaan otsaonteloon, piinatessaan minua rintakehän kirvelyn ja kaikkien muidenkin helvetillisten vaivojen ohella.
Admin
Admin
sanasinko

Viestien lukumäärä : 532
Join date : 17.05.2012

https://web.archive.org/web/20161008123134/http://sanasinko.net/

Takaisin alkuun Siirry alas

"Vain arkku enää puuttuu!" Empty Vs: "Vain arkku enää puuttuu!"

Viesti kirjoittaja Admin Ti 27 Huhti 2021, 15:25

Admin 16.4.2021 kirjoitti:
Admin 13.4.2021 klo 3.17 kirjoitti:
Admin 6.10.2020 kirjoitti:
Tänäkin yönä juuri kun lepäsin istuen rauhassa peittojeni alla sängyssä ja olin virkannut kokoon kaksinkertaisen neulekoneella neulomani alpakkaa sisältävän kaulaliinan ja tutkin lankoja niitä myyvällä sivustolla, menin ajatuksissani hipaisemaan päätäni oikealta puolelta niskan yläpuolelta, tuntiessani samalla sormeni alla pienen nystyn, jota jäin hivelemään kevyesti hämmästyessäni hetken kuluttua sitä, että nysty sykki kohdassa, jossa kallossani on leveä railo. En ole huomannut sellaista aiemmin, mutta nyt huomasin, yrittäessään häiritä mielenrauhaani. En sännännyt kuitenkaan sängystä ylös, vaan kirjoitin selaimen hakukenttään sanat "pääkallon pinnalla sykkii verisuoni" ajatellen, löytyykö Suomessa siitä mitään löytäessäni vain seuraavan https://tinyurl.com/y34hcrw9 "Sykkivä sarvi otsalla".

Edellä lainaus https://tinyurl.com/yfpslcbs tuolta, jonka perään patteja on löytynyt lisääkin, niin kuin tässä ketjussa https://tinyurl.com/yewregx5 kerron:

Admin 9.4.2021 kirjoitti:
Kello on 2.30 9.4.2021 vastaisena yönä hipaistuani äsken päätäni oikealta puolelta ohimon seudulta ollessaan julman ja epänormaalin kipeä kauttaaltaan painajaismaisessa tilanteessani.

Ja pahemmaksi vaan menee, sillä oikolukiessani edellistä tekstiäni ja kosketettuani ajatuksissani päätäni löytyi uusi nysty ja siinä sykkivä verisuoni oikean korvan yläpuolelta, samoin vasemmalta niskasta, joka on vähän turvoksissa - viitsimättä käydä läpi päätäni, jonka sykkivästä suonesta oikealla takaraivossani olen raportoinut jo kauan sitten, oikean ohimon ollessa julmetun kipeä parhaillaankin kellon ollessa 3.10, 9.4.2021 nyt.

Tänä yönä en olisi kirjoittanut mitään, ellen olisi löytänyt pääkallostani uuden sykkivän patin, tällä kertaa vasemman korvan yläpuolelta juuri, kun olin etsimässä tietoa siitä, milloin tarkalleen Johanna Tukiaisen systemaattinen kiusaaminen https://tinyurl.com/yk4xj7o2 alkoi Mika Lahtarin päätoimittamassa Hymy-lehdessä. Vaikka etsin webarchive.orgista selaimen lisäosalla Wayback Machine 2.13 ja yli kymmenen hakukoneen selaimen lisäosalla Web Archives 2.1.1, tietoa ei löytynyt perhelehti-Hymyn häivytettyä kiusaamisestaan reilut sata ensimmäistä viestiketjua ollessani sitten aika turhautunut tilanteeseen niin, että sormeni etsiytyivät hipelöimään vähän tukanrajaa, josta löytyi patti, jota luulin alun perin finniksi vaikuttaessaan vaan aika aralta niin, että päätinkin kokeilla, sykkiikö se, jota hämmästyin löytämättä suomeksi https://tinyurl.com/yzcagy9a paljoa mitään tietoa.

Klo 5.45. Mukavaa, kun sieni kutisee jälleen kerran, ensin otsassa oikean otsaontelon sisällä niin, ettei siihen kutinaan pääse omin käsin kiinni eikä pysty helpottamaan sitä millään tavoin, jonka jälkeen melkein siinä samassa vasen korva alkaa kutista - ja sitten juuri nyt kutinan vaihdettua paikkaa, oikealta korvan yläpuolelta kutisee sairaasti juuri nyt, siirtyen sitten oikein pirullisesti oikealle niskan puolelle ja samaan aikaan oikealle otsaan ja päälaelle.

Alkuillalla aloin nukahdella käsitöitä tehdessäni parvekkeella kesken aurinkohoitoni ja muutama päivä sitten elohiiri nyki kuumottavassa kohdassa päälaellani liian pitkiä aikoja sairaasti, ollakseen mitään harmittomia vaivoja ollenkaan - kun tätä kirjoittaessani sairas kutina on siirtynyt jo oikeaan korvaan ja takaisin päälaelle ja sitten vasempaan otsaonteloon, piinatessaan minua rintakehän kirvelyn ja kaikkien muidenkin helvetillisten vaivojen ohella.

Edellä 16.4.2021 kerrottuun lisättävä vielä sienen kutiseminen välillä silmissäkin kaiken muun ohella ainoana apunani silloin kolloidinen hopea, jota annostelen suihkauksen tai pari puhtaasta spraypullosta suoraan silmiini torjuessaan sienen ohella bakteerejakin, konstin oltua luottokeinojani jo vuosia aina siitä lähtien, kun silmälääkäri ei suostunut uusimaan enää Akvakol-reseptiäni bakteeritulehduksiinkaan. Olisin hukassa ilman kolloidista hopeaa, jota saa tilattua erittäin puhtaana Saksastakin.

Ikävä kyllä viime aikoina oireeni ovat tupanneet vain pahentumaan yrittäessäni tallentaa kaikkein tärkeimmän aamusivuihini, joita olen kirjoittanut säntillisesti voinnistani huolimatta, niin kauan kuin kynä pysyy kädessä. En viitsi nyt luntata aamusivuista muistaakseni tismalleen, mitä milloinkin on voinnissani viime aikoina tapahtunut, mutta esimerkiksi silmien sumenemista on lähes joka yö eikä ihan hetkellistä iskiessään yleensä aina alettuani nukahdella sairaasti.

Kun nyt Covid-rokotusten myötä on alettu puhua rokotteiden haittavaikutuksesta taas, olen itsekin tullut siihen tulokseen, että loppuvuonna 2009 saamani Pandemrix-rokote on hyvin todennäköisesti edesauttanut kroonista sairasteluani, joka iski alkuvuodesta 2010 niin, että koko elämäni on sen jälkeen ollut pelkkää sairauksissa rypemistä terveydenhuoltojärjestelmässä, jossa sieni-infektioita ja borrelioosia ei edes tutkita ja testata niin kuin nykyään jotakin koronaa, johon rahaa kyllä riittää.

Rämpiessäni tätä sairaan ihmisen elämää terveydenhuoltojärjestelmän heitteille jättämänä systeemissä, jota mainostetaan härskisti jonain "hyvinvointivaltiona" ollessaan tosiasiallisesti meille aivan liian monille pelkkä pahoinvointivaltio, jossa annetaan kitua kuoliaaksi - niin ihan vain pari yötä sitten pään vaivatessa koko ajan huulenikin puutuivat, samoin oikea käsi.

Eilen keskellä päivää oikealla rintakehässäni alkoi pistää niin, etten pystynyt hengittämään. Terävä hengitystä salpaava pistos toistui kolme kertaa niin, että pelkäsin pökertyväni seuraavaksi. Ajateltuani sen voivan olla joku verenkiertohäiriö kärsiessäni suonikohjuista, joita ei yleisellä puolella haluttu edes tutkia Tampereella, nielaisin ensiapuna kolmesataa milligrammaa asetyylisalisyylihappoa ohentamaan verta luettuani siitä. Mielessäni oli, menisinkö myös polkemaan kuntopyörää saadakseni veren kiertämään vielä paremmin, mutten uskaltanut tietämättä, mihin tulppa voisi seuraavaksi mennä päänkin alettua jo särkeä. Äidin puoleisessa suvussa ollaan kuoltu sydän- ja verisuonisairauksiin ja ihan lähisukulaiseni ovat kärsineet veritulpista niin, ettei sitä riskiä voi muut kuin lääkärit työkseen vähätellä saadessaan kai siitä palkkaakin muistamatta juuri kukkapuskilla niitä ihmisiä, jotka ovat laiminlyöntiensä kautta menehtyneet.

Yritettyäni tässä kymmenen vuoden ajan saada lääkärit ottamaan oireeni vakavasti muutokset alkavat näkyä vasta nyt päälle päin tilanteessa, jossa apua ei ehkä ehdi saamaan enää ajoissa kokemani pitkään jatkuneen heitteille jätön ja laiminlyöntien takia.

Vasemman korvanikin yläpuolella on laajalle alueelle levinnyttä turvotusta ja päinvastoin kuin oikealla puolella, tutkittuani tilannetta juuri viime yönä, iho siinä oli liilanpunainen ja siihen oli ilmestynyt samaa hämähäkkimäistä verkkokuviota kuin niskassa on ollut jo pari vuotta Tampereelta lähtien ilman, että siellä olisi piitattu koko asiasta ollenkaan Helsingissä alkaneiden laiminlyöntien jälkeen.
Admin
Admin
sanasinko

Viestien lukumäärä : 532
Join date : 17.05.2012

https://web.archive.org/web/20161008123134/http://sanasinko.net/

Takaisin alkuun Siirry alas

"Vain arkku enää puuttuu!" Empty Vs: "Vain arkku enää puuttuu!"

Viesti kirjoittaja Admin La 08 Toukokuu 2021, 13:29

Admin 27.4.2021 kirjoitti:
Admin 16.4.2021 kirjoitti:
Admin 13.4.2021 klo 3.17 kirjoitti:
Admin 6.10.2020 kirjoitti:
Tänäkin yönä juuri kun lepäsin istuen rauhassa peittojeni alla sängyssä ja olin virkannut kokoon kaksinkertaisen neulekoneella neulomani alpakkaa sisältävän kaulaliinan ja tutkin lankoja niitä myyvällä sivustolla, menin ajatuksissani hipaisemaan päätäni oikealta puolelta niskan yläpuolelta, tuntiessani samalla sormeni alla pienen nystyn, jota jäin hivelemään kevyesti hämmästyessäni hetken kuluttua sitä, että nysty sykki kohdassa, jossa kallossani on leveä railo. En ole huomannut sellaista aiemmin, mutta nyt huomasin, yrittäessään häiritä mielenrauhaani. En sännännyt kuitenkaan sängystä ylös, vaan kirjoitin selaimen hakukenttään sanat "pääkallon pinnalla sykkii verisuoni" ajatellen, löytyykö Suomessa siitä mitään löytäessäni vain seuraavan https://tinyurl.com/y34hcrw9 "Sykkivä sarvi otsalla".

Edellä lainaus https://tinyurl.com/yfpslcbs tuolta, jonka perään patteja on löytynyt lisääkin, niin kuin tässä ketjussa https://tinyurl.com/yewregx5 kerron:

Admin 9.4.2021 kirjoitti:
Kello on 2.30 9.4.2021 vastaisena yönä hipaistuani äsken päätäni oikealta puolelta ohimon seudulta ollessaan julman ja epänormaalin kipeä kauttaaltaan painajaismaisessa tilanteessani.

Ja pahemmaksi vaan menee, sillä oikolukiessani edellistä tekstiäni ja kosketettuani ajatuksissani päätäni löytyi uusi nysty ja siinä sykkivä verisuoni oikean korvan yläpuolelta, samoin vasemmalta niskasta, joka on vähän turvoksissa - viitsimättä käydä läpi päätäni, jonka sykkivästä suonesta oikealla takaraivossani olen raportoinut jo kauan sitten, oikean ohimon ollessa julmetun kipeä parhaillaankin kellon ollessa 3.10, 9.4.2021 nyt.

Tänä yönä en olisi kirjoittanut mitään, ellen olisi löytänyt pääkallostani uuden sykkivän patin, tällä kertaa vasemman korvan yläpuolelta juuri, kun olin etsimässä tietoa siitä, milloin tarkalleen Johanna Tukiaisen systemaattinen kiusaaminen https://tinyurl.com/yk4xj7o2 alkoi Mika Lahtarin päätoimittamassa Hymy-lehdessä. Vaikka etsin webarchive.orgista selaimen lisäosalla Wayback Machine 2.13 ja yli kymmenen hakukoneen selaimen lisäosalla Web Archives 2.1.1, tietoa ei löytynyt perhelehti-Hymyn häivytettyä kiusaamisestaan reilut sata ensimmäistä viestiketjua ollessani sitten aika turhautunut tilanteeseen niin, että sormeni etsiytyivät hipelöimään vähän tukanrajaa, josta löytyi patti, jota luulin alun perin finniksi vaikuttaessaan vaan aika aralta niin, että päätinkin kokeilla, sykkiikö se, jota hämmästyin löytämättä suomeksi https://tinyurl.com/yzcagy9a paljoa mitään tietoa.

Klo 5.45. Mukavaa, kun sieni kutisee jälleen kerran, ensin otsassa oikean otsaontelon sisällä niin, ettei siihen kutinaan pääse omin käsin kiinni eikä pysty helpottamaan sitä millään tavoin, jonka jälkeen melkein siinä samassa vasen korva alkaa kutista - ja sitten juuri nyt kutinan vaihdettua paikkaa, oikealta korvan yläpuolelta kutisee sairaasti juuri nyt, siirtyen sitten oikein pirullisesti oikealle niskan puolelle ja samaan aikaan oikealle otsaan ja päälaelle.

Alkuillalla aloin nukahdella käsitöitä tehdessäni parvekkeella kesken aurinkohoitoni ja muutama päivä sitten elohiiri nyki kuumottavassa kohdassa päälaellani liian pitkiä aikoja sairaasti, ollakseen mitään harmittomia vaivoja ollenkaan - kun tätä kirjoittaessani sairas kutina on siirtynyt jo oikeaan korvaan ja takaisin päälaelle ja sitten vasempaan otsaonteloon, piinatessaan minua rintakehän kirvelyn ja kaikkien muidenkin helvetillisten vaivojen ohella.

Edellä 16.4.2021 kerrottuun lisättävä vielä sienen kutiseminen välillä silmissäkin kaiken muun ohella ainoana apunani silloin kolloidinen hopea, jota annostelen suihkauksen tai pari puhtaasta spraypullosta suoraan silmiini torjuessaan sienen ohella bakteerejakin, konstin oltua luottokeinojani jo vuosia aina siitä lähtien, kun silmälääkäri ei suostunut uusimaan enää Akvakol-reseptiäni bakteeritulehduksiinkaan. Olisin hukassa ilman kolloidista hopeaa, jota saa tilattua erittäin puhtaana Saksastakin.

Ikävä kyllä viime aikoina oireeni ovat tupanneet vain pahentumaan yrittäessäni tallentaa kaikkein tärkeimmän aamusivuihini, joita olen kirjoittanut säntillisesti voinnistani huolimatta, niin kauan kuin kynä pysyy kädessä. En viitsi nyt luntata aamusivuista muistaakseni tismalleen, mitä milloinkin on voinnissani viime aikoina tapahtunut, mutta esimerkiksi silmien sumenemista on lähes joka yö eikä ihan hetkellistä iskiessään yleensä aina alettuani nukahdella sairaasti.

Kun nyt Covid-rokotusten myötä on alettu puhua rokotteiden haittavaikutuksesta taas, olen itsekin tullut siihen tulokseen, että loppuvuonna 2009 saamani Pandemrix-rokote on hyvin todennäköisesti edesauttanut kroonista sairasteluani, joka iski alkuvuodesta 2010 niin, että koko elämäni on sen jälkeen ollut pelkkää sairauksissa rypemistä terveydenhuoltojärjestelmässä, jossa sieni-infektioita ja borrelioosia ei edes tutkita ja testata niin kuin nykyään jotakin koronaa, johon rahaa kyllä riittää.

Rämpiessäni tätä sairaan ihmisen elämää terveydenhuoltojärjestelmän heitteille jättämänä systeemissä, jota mainostetaan härskisti jonain "hyvinvointivaltiona" ollessaan tosiasiallisesti meille aivan liian monille pelkkä pahoinvointivaltio, jossa annetaan kitua kuoliaaksi - niin ihan vain pari yötä sitten pään vaivatessa koko ajan huulenikin puutuivat, samoin oikea käsi.

Eilen keskellä päivää oikealla rintakehässäni alkoi pistää niin, etten pystynyt hengittämään. Terävä hengitystä salpaava pistos toistui kolme kertaa niin, että pelkäsin pökertyväni seuraavaksi. Ajateltuani sen voivan olla joku verenkiertohäiriö kärsiessäni suonikohjuista, joita ei yleisellä puolella haluttu edes tutkia Tampereella, nielaisin ensiapuna kolmesataa milligrammaa asetyylisalisyylihappoa ohentamaan verta luettuani siitä. Mielessäni oli, menisinkö myös polkemaan kuntopyörää saadakseni veren kiertämään vielä paremmin, mutten uskaltanut tietämättä, mihin tulppa voisi seuraavaksi mennä päänkin alettua jo särkeä. Äidin puoleisessa suvussa ollaan kuoltu sydän- ja verisuonisairauksiin ja ihan lähisukulaiseni ovat kärsineet veritulpista niin, ettei sitä riskiä voi muut kuin lääkärit työkseen vähätellä saadessaan kai siitä palkkaakin muistamatta juuri kukkapuskilla niitä ihmisiä, jotka ovat laiminlyöntiensä kautta menehtyneet.

Yritettyäni tässä kymmenen vuoden ajan saada lääkärit ottamaan oireeni vakavasti muutokset alkavat näkyä vasta nyt päälle päin tilanteessa, jossa apua ei ehkä ehdi saamaan enää ajoissa kokemani pitkään jatkuneen heitteille jätön ja laiminlyöntien takia.

Vasemman korvanikin yläpuolella on laajalle alueelle levinnyttä turvotusta ja päinvastoin kuin oikealla puolella, tutkittuani tilannetta juuri viime yönä, iho siinä oli liilanpunainen ja siihen oli ilmestynyt samaa hämähäkkimäistä verkkokuviota kuin niskassa on ollut jo pari vuotta Tampereelta lähtien ilman, että siellä olisi piitattu koko asiasta ollenkaan Helsingissä alkaneiden laiminlyöntien jälkeen.

Ei ole normaalia, että ihmisellä kutisee ruoan jälkeen päässä niin kuin minulla taas, tällä kertaa vähän oikealla puolella päälakea, täristyäni aamulla kauttaaltanikin hieman herätessäni niin kuin nytkin tuntuessaan jalkapohjissa asti, jouduttuani tottumaan jatkuviin, jokapäiväisiin elohiiriin ja vapinaan jo nuorena poliotalvena 1984-85 sairastamani taudin jälkeen pääsemättä senkään seurauksista ikinä. Kun päällä on vielä tämä borrelioosi ja sieni-infektio tekemässä pahaa jälkeä aivoissani, ei hyvältä näytä eikä tunnu. Aamusivujen kirjoittamisessakin käyttämäni lukulasit ovat alkaneet painaa päätäni sankojen kohdalta aristaessaan pahiten vasemmalta puolelta korvan yläpuolelta ihon turvottaessakin siitä. Koska muoviset silmälasieni sangat eivät ole kutistuneet, turvotus on kallossani. Pari päivää sitten minulla oli hermokipuja oikeassa kädessänikin taas puuduttuaankin omituisesti. - Kellon ollessa 13.11 nyt kallossa alkoi puristaa vasemmalta, korvan yläpuolelta, joutuessani levollisin mielin vain seuraamaan kaikkia näitä oireita, jotka tuhoavat elimistöäni, kun tähän mennessä on ollut mahdotonta saada oikeaa apua mihinkään systeemissä, joka jättää vakavasti sairaat ja heidän läheisensä julmasti vain kitumaan ja kärsimään. Kuinka hirveää tämän kymmenen vuoden ajan on poikanikaan ollut kestää sitä, miten olen joutunut kärsimään, jouduttuani viimeksi viime yönä lohduttamaan häntä itkiessään kaikesta, kuinka raskasta elämämme on viimeiset vuodet ollut. Vaikka mitä vääryyttä on tapahtunut, jota on sairaana täytynyt vain sietää, pysyäkseen edes jollain lailla tolpillaan ilman, että olisi voinut edes taistella kaikesta yhtä aikaa, yrittäessään tehdä vain asian kerrallaan, sen minkä pystyy ja jaksaa.
Admin
Admin
sanasinko

Viestien lukumäärä : 532
Join date : 17.05.2012

https://web.archive.org/web/20161008123134/http://sanasinko.net/

Takaisin alkuun Siirry alas

"Vain arkku enää puuttuu!" Empty Vs: "Vain arkku enää puuttuu!"

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa