Jatkuvaa veitsenterällä elämistä pirullisen neuroborrelioosin kanssa

Kello on 10.47 reisieni jäytäessä kuin tulessa borrelioosin aktivoiduttua ja päästyä pintaan taas.

Siihen ei tarvita edes stressireaktiota, pelkkä elimistön kuormittuminen riittää päästämään sen pirulaisen valloilleen niin, että sen tuntee kyllä nahoissaan. Tämänkertaiseen riitti, että tultiin reissusta vasta aamuyöllä alettuani nukahdella sairaasti jo autossa kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Jo ennen kuin pääsin nukkumaan, yrittäessäni palautua tietokoneen ääressä, tunsin, kuinka se pirulainen alkoi vyöryä päälle jälleen puutumisen tunteena ensiksi reisi- ja jalkalihaksissa, johon samaan syssyyn jalkaterät alkavat jäätää nilkoista alaspäin aina. Siinä vaiheessa tilannetta ei voi auttaa juuri mitenkään ainakaan oman kokemukseni mukaan elimistön jäädessä sen borrelioosijunan alle, joka puksuttaa vaan eteenpäin miten tahtoo, immuunipuolustuksen pystymättä nujertamaan sitä siinä vaiheessa enää alettuaan hallita elimistöä, jota se pitää pinteessään. Mennessään nukkumaan voi olla lähes sataprosenttisen varma, ettei uni ole normaalia eikä se auta palautumaan niskan päälle päässeen borrelioosin pitäessä huolen siitä, että unet jäävät vain parin kolmen tunnin pituisiksi, herätessään epämukavaan oloon, jossa borrelioosipirulainen jatkaa kalvamistaan kehossa, jossa saa tuntea, miltä tuntuu sairaalloinen, tahdonvoiman ulottumattomissa jylläävä lihasjännitys reisissä, jotka alkavat resonoida ja täristä kivuliaasti - tuntiessani sen koko helvetin nahoissani juuri nyt kellon ollessa 11.11 tietämättä, milloin se loppuu.